Siviilipalveluslaki (1723 / 1991, muutoksineen)

Asevelvollinen, joka vakuuttaa uskonnolliseen tai eettiseen vakaumukseen perustuvien vakavien omantunnonsyiden estävän häntä suorittamasta asevelvollisuuslaissa (452/50) säädettyä palvelusta, vapautetaan sen suorittamisesta rauhan aikana ja määrätään suorittamaan siviilipalvelusta niin kuin tässä laissa säädetään.

Siviilipalveluksen sisältönä on yhteiskunnalle hyödyllinen työ. Siviilipalvelukseen sisältyy koulutus, jonka tarkoituksena on antaa perusteet työpalvelun suorittamiselle ja tukea yleistä kansalaiskasvatusta.

Työpalvelu suoritetaan lähinnä sosiaalihuolto- tai terveydenhuoltoalalla, opetus- tai kulttuurialalla taikka ympäristönsuojeluun tai pelastusalaan liittyvissä tehtävissä.

Siviilipalvelusaika on 395 päivää.

Siviilipalvelusta johtaa ja valvoo työministeriö.

Siviilipalveluskeskus huolehtii työministeriön alaisuudessa viranomaisasemassa siviilipalveluksen toimeenpanosta ja siviilipalvelusvelvollisten valvonnasta. Keskuksia voi olla yksi tai useampi. (17.12.1993/1271)

Jos keskuksia on useampi kuin yksi, niiden toimivalta määräytyy siten kuin asetuksella säädetään. (17.12.1993/1271)

Palveluspaikkoina toimivat siviilipalveluskeskukset ja siviilipalveluslaitokset. (17.12.1993/1271)

Valtioneuvosto voi tarvittaessa vuosittain määrätä eri ministeriöille niiden hallinnonaloille sijoitettavien siviilipalvelusmiesten vähimmäislukumäärän.

Asevelvollinen voi hakea siviilipalvelukseen ennen asevelvollisuuslain mukaista palvelusta, sen aikana tai sen jälkeen. Hakemusta ei saa tehdä ennen kutsuntoja. (21.12.2000/1248)

Hakemus siviilipalvelukseen on toimitettava kutsunnassa kutsuntalautakunnalle sekä asevelvollisen ollessa palveluksessa joukko-osaston komentajalle ja muulloin kutsuntojen jälkeen siviilipalveluskeskukselle tai sotilasläänin esikunnalle. Hakemukseen, jonka lomakkeen kaavan vahvistaa työministeriö, tulee liittää vakuutus 1 §:ssä tarkoitetuista vakaumukseen perustuvista vakavista omantunnonsyistä. (17.12.1993/1271)

Hakemus on käsiteltävä viipymättä. Kutsuntalautakunnan tai sotilasläänin esikunnan on hyväksyttävä hakemus, jos se täyttää 6 §:ssä asetetut vaatimukset. Joukko-osaston komentajan on toimitettava hänelle annettu hakemus hyväksymistä varten sotilasläänin esikunnalle. (17.12.1993/1271)

Hakija on hyväksymisen jälkeen siviilipalvelusvelvollinen ja vapautettu asevelvollisuuslaissa säädetyn palveluksen suorittamisesta.

Kutsuntalautakunnan tai sotilasläänin esikunnan on viipymättä ilmoitettava siviilipalveluskeskukselle siviilipalvelushakemuksen hyväksymisestä. (17.12.1993/1271)

Siviilipalvelusvelvollisen äidinkieli on otettava huomioon palveluspaikkaa määrättäessä. Suomen- tai ruotsinkielisellä siviilipalvelusvelvollisella on oikeus suorittaa siviilipalveluksensa äidinkielellään. (19.5.2000/439)

Siviilipalvelusvelvollista ei saa määrätä suorittamaan siviilipalvelusta työnantajansa palvelukseen. Sama koskee palveluspaikkaa, johon palvelusvelvollisella on opiskelun, entisen työ- tai virkasuhteen taikka muun syyn vuoksi kiinteä yhteys. (19.5.2000/439)

Siviilipalveluskeskus antaa palvelusvelvolliselle määräyksen siviilipalvelukseen ja määrää siviilipalveluslaitoksen, jossa tämä suorittaa työpalvelun. Keskus määrää siviilipalvelusmiehen tai -laitoksen hakemuksesta myös siirrosta toiseen laitokseen työpalvelun aikana.

Siviilipalvelusvelvollisten valvonnasta on lisäksi voimassa, mitä asevelvollisuuslain 8 a luvussa säädetään asevelvollisten valvonnasta. (21.12.2000/1248)

Siviilipalveluskeskus antaa siviilipalvelusvelvolliselle palveluksen alkamista koskevan määräyksen tiedoksi todisteellisesti hyvissä ajoin ennen palveluksen alkua.

Laillisen esteen takia määräaikana siviilipalvelukseen saapumatta jääneen on aloitettava palveluksesna heti esteen lakattua, jollei keskus ole määrännyt häntä palvelukseen muuna ajankohtana.

Jollei 10 §:n 1 momentista ja 12 §:stä muuta johdu, siviilipalvelusvelvollinen on määrättävä aloittamaan palveluksensa 6 §:ssä tarkoitetun hakemuksen hyväksymisvuoden ja kahden sitä seuraavan kalenterivuoden kuluessa.

Siviilipalveluskeskus voi osoittamansa lääkärin lausunnon perusteella vapauttaa siviilipalveluksen suorittamisesta kokonaan tai määräajaksi palvelusvelvollisen, jolla ei ole siviilipalveluksen suorittamiseksi tarpeellisia ruumiillisia tai henkisiä edellytyksiä taikka joka ruumiinvamman tai sairauden vuoksi ei voi suorittaa siviilipalvelusta. (17.12.1993/1271)

Siviilipalveluskeskus määrää määräajaksi vapautetun uudelleen lääkärintarkastukseen. (17.12.1993/1271)

Siviilipalvelusvelvollisen palveluskelpoisuudesta ja sen tarkastamisesta on lisäksi soveltuvin osin voimassa, mitä asevelvollisten palveluskelpoisuudesta on säädetty.

Siviilipalveluskeskus voi hakemuksesta vapauttaa kokonaan tai osittain siviilipalveluksen suorittamisesta siviilipalvelusvelvollisen Suomen kansalaisen, jolla on ollut tai jolla Suomen kansalaisuuden lisäksi on toisen valtion kansalaisuus ja joka on suorittanut toisessa valtiossa siviilipalvelusta tai varusmiespalvelusta vastaavaa palvelusta. (17.12.1993/1271)

Siviilipalveluskeskus voi erityisestä syystä hakemuksesta vapauttaa siviilipalveluksen suorittamisesta siviilipalvelusvelvollisen Suomen kansalaisen, jolla on myös toisen valtion kansalaisuus ja jonka varsinainen asunto ja koti ei ole Suomessa, jos hänellä ei ole tosiasiallisia siteitä Suomeen. (17.12.1993/1271)

Sellaisen Suomen kansalaisen siviilipalvelusvelvollisuudesta, jolla on myös Norjan, Ruotsin tai Tanskan kansalaisuus, on lisäksi voimassa, mitä siitä on Suomen ja näiden valtioiden kesken sovittu.

Siviilipalveluskeskus voi antaa siviilipalveluksen suorittamisesta lykkäystä enintään kolmeksi vuodeksi kerrallaan, jos lykkäys on katsottava erittäin tarpeelliseksi ammattiin valmistautumisen, opintojen harjoittamisen, taloudellisten olojen järjestämisen tai niihin verrattavan muun erityisen henkilökohtaisen syyn vuoksi. Kansanedustajana toimivalle on annettava lykkäystä tämän tehtävän hoitamiseksi. Lykkäystä ei saa antaa pidemmäksi ajaksi kuin sen kalenterivuoden loppuun, jona palvelusvelvollinen täyttää 28 vuotta. Lykkäyshakemus on käsiteltävä kiireellisesti.

Lykkäystä voidaan hakea myös siviilipalveluksen aikana.

Vapauttamista tai lykkäystä koskevan hakemuksen tekeminen ei ole laillinen este palvelukseen saapumiselle.

Siiviilipalveluskeskus määrää siviilipalvelusvelvollisen aloittamaan palveluksensa mahdollisimman pian lykkäyksen päätyttyä ja määräajaksi palveluksen suorittamisesta vapautetun mahdollisimman pian hänen tultuaan palvelukseen kykeneväksi.

Siviilipalvelusmiehellä on oikeus ilman erikseen esitettävää syytä annettavaan 20 päivän henkilökohtaiseen lomaan ja oman lapsen syntymän yhteydessä pidettävään kuuden päivän isyysvapaaseen. Jos siviilipalvelusmies on palvelusaikana erityisesti kunnostautunut, hänelle voidaan antaa kuntoisuuslomaa yhteensä enintään 30 päivää. Nämä lomat lasketaan palvelusaikaan. (30.12.1998/1222)

Siviilipalvelusmiehelle voidaan antaa painavista henkilökohtaisista syistä lomaa yhteensä enintään kuusi kuukautta, jota aikaa ei lueta palvelusajaksi. (27.5.1992/456)

Palveluspaikka päättää loman antamisesta.

Siviilipalvelus suoritetaan

Edellä 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettuna yhteisönä ei kuitenkaan pidetä puoluerekisteriin merkittyjä puolueita eikä työntekijä- tai työnantajaetuja ajavia yhteisöjä eikä yhteisöjä, joiden pääasiallisena tarkoituksena on voiton tai muun välittömän taloudellisen ansion hankkiminen yhteisölle tai sen toimintaan osallisille.

Siviilipalveluskeskuksena voi toimia vain valtion, kunnan tai kuntainliiton viranomainen.

Ennen 15 §:n 1 momentin 4 kohdassa mainitun yhteisön hakemuksen hyväksymistä työministeriön tulee pyytää asiasta siviilipalvelusasiain neuvottelukunnan ja puolustusministeriön lausunto.

Siviilipalveluskeskus ja palveluspaikka sopivat kirjallisesti työministeriön kanssa siviilipalveluksen järjestämisestä. Sopimukseen on sisällytettävä tieto 19 §:ssä tarkoitetusta palveluspaikassa siviilipalvelusasioista vastaavasta henkilöstä.

Siviilipalveluskeskuksen päällikkö ja siviilipalvelusasioita käsittelevä henkilöstö toimivat näissä tehtävissään virkavastuulla.

Siviilipalvelus suoritetaan Suomessa lukuun ottamatta mahdollisia lyhyehköjä komennusmatkoja ulkomaille.

Palvelus on järjestettävä siten, etteivät palvelustehtävät ole ristiriidassa siviilipalvelusmiehen vakaumuksen kanssa.

Siviilipalvelusta ei saa järjestää siten, että siviilipalvelusmiestä syrjittäisiin rodun, syntyperän, kielen, uskonnon, poliittisen tai muun mielipiteen taikka muun näihin rinnastettavan syyn vuoksi.

Palvelustehtävien määrääminen ja työpalveluun liittyvän perehdyttämisen järjestäminen sekä siviilipalvelusmiehen valvonta ja kurinpito kuuluvat palveluspaikan päällikölle tai palveluspaikassa siviilipalvelusasioista vastaamaan määrätylle henkilölle, joka toimii tässä tehtävässään virkavastuulla.

Siviilipalvelusmies on velvollinen suorittamaan tunnollisesti hänelle määrätyt palvelustehtävät sekä noudattamaan työministeriön, siviilipalveluskeskuksen ja palveluspaikan antamia, siviilipalveluksen järjestämiseksi ja suorittamiseksi tarpeellisia määräyksiä.

Siviilipalvelusmiehen on noudatettava palveluspaikan hänelle määräämää työaikaa. Säännöllinen työaika ei saa ylittää 40 viikkotuntia.

Siviilipalvelusmiehen työturvallisuuteen sovelletaan työturvallisuuslakia (738/2002) ja työterveyshuoltolakia (1383/2001) . (23.8.2002/745)

Siviilipalvelusmiehellä on oikeus lepoa ja virkistystä varten tarpeelliseen riittävään vapaa-aikaan.

Palveluspaikan on huolehdittava siviilipalvelusmiehen kotiuttamisesta, kun:

Jollei siitä, mitä 1 momentin 1-8 kohdassa on säädetty, muuta johdu, siviilipalvelus päättyy sen vuoden lopussa, jona palvelusvelvollinen täyttää 30 vuotta.

Siviilipalvelusmiehellä on oikeus maksuttomaan majoitukseen, ruokailuun, palvelustehtävien edellyttämään erityisvaatetukseen ja -varusteisiin sekä terveydenhuoltoon samoin kuin päivärahaan ja vapaisiin matkoihin.

Palveluspaikka vastaa palvelusaikana siviilipalvelusmiehen 1 momentissa tarkoitetusta ylläpidosta ja päivärahasta. Palveluspaikka ei saa maksaa siviilipalvelusmiehelle palvelusaikana palkkaa tai palkkiota.

Jos ruokailua ei voida järjestää, palveluspaikan on maksettava siviilipalvelusmiehelle ruokaraha, joka määräytyy vastaavasti kuten varusmiehen komennusmatkalle maksettava ruokaraha. Ruokarahaa ei makseta niiltä täysiltä vuorokausilta, jotka siviilipalvelusmies on luvattomasti poissa palveluksesta.

Siviilipalvelusmiehet voivat käyttää puolustusvoimien vaatetusta siten kuin siitä työministeriön ja pääesikunnan kesken sovitaan.

Palveluspaikka maksaa siviilipalvelusmiehelle päivärahan, joka määräytyy asevelvollisuuslain mukaista palvelusta suorittavan päivärahan mukaan.

Päivärahaa ei suoriteta niiltä kausilta, jonka palvelusvelvollinen on:

Siviilipalvelusmieheen sovelletaan, mitä asevelvollisen taloudellisista ja sosiaalisista etuuksista muussa laissa tai asetuksessa säädetään, jollei tässä laissa toisin säädetä.

Palveluspaikka järjestää siviilipalvelusmiehelle maksuttoman terveydenhuollon.

Siviilipalvelusmiehen terveydentila on tarkastettava 14 päivän kuluessa palveluksen alkamisesta. Siviilipalvelusmiehellä on oikeus muutoin halutessaan päästä lääkärintarkastukseen ja saada tarvittaessa lääkärin määräämää hoitoa.

Terveydenhuollon kustannusten korvaamiseen sovelletaan, mitä terveydenhuollon järjestämisestä puolustusvoimissa annetussa asetuksessa (371/1987) säädetään.

Täydennyspalvelusta suorittavalle maksetaan 23 b §:ssä säädetyn päivärahan lisäksi täydennyspalvelupalkka, joka määräytyy reservin kertausharjoituksiin kutsutulle asevelvolliselle palvelusajalta suoritettavan miehistön reserviläispalkan mukaan.

Palveluspaikka vastaa kustannuksista, jotka aiheutuvat sen määräämistä komennusmatkoista, sekä tarvittaessa kustannuksista, jotka aiheutuvat siviilipalvelusmiehen päivittäisistä matkoista palveluspaikan osoittaman majoituspaikan ja palveluspaikan välillä. Jos palveluspaikka ei ole järjestänyt siviilipalvelusmiehen komennusmatkalle majoitusta, hänelle suoritetaan majoitusraha, joka määräytyy kuten vastaava korvaus varusmiehen komennusmatkalla.

Siviilipalvelusmiehellä on oikeus vapaaseen matkaan hänelle määrättyyn palveluspaikkaan ja paluumatkaan palveluksen päätyttyä samoin kuin matkoihin hänen siirtyessään palveluspaikasta toiseen. Näitä matkoja varten suoritetaan 23 a §:n 3 momentin mukainen ruokaraha työministeriön määrärahoista.

Siviilipalvelusmiehellä on oikeus työministeriön määrärahoista vapaaseen matkaan viikkovapaalleen tai lomalleen Suomessa sekä muuhun valtioon, jossa hänen varsinainen asuntonsa tai kotinsa on. Työministeriön asetuksella säädetään vapaiden matkojen lukumäärästä ottaen huomioon varusmiesten vapaiden matkojen lukumäärät.

Vapaan matkan sijasta siviilipalvelusmiehelle voidaan antaa korvaus matkakustannuksista siten kuin työministeriön asetuksella erikseen säädetään.

Työministeriö maksaa siviilipalveluskeskuksille siviilipalveluslain ja siviilipalvelusasetuksen (1725/1991) mukaisesta toiminnasta aiheutuneet muut kustannukset sopimuksen mukaan. Palvelujen ostoon keskuksilta ei sovelleta valtion hankinnoista annettua asetusta (1416/1993) .

Työministeriön määrärahoista voidaan hakemuksesta korvata siviilipalveluksen järjestämisestä aiheutuneet, poikkeukselliset ja ennakoimattomat kustannukset, jos niitä voidaan pitää siviilipalveluslaitoksen resursseihin nähden kohtuuttomina. (21.12.2000/1248)

Siviilipalvelusmiehelle, joka toimii vastoin siviilipalvelusvelvollisuuttaan tai laiminlyö sen, voidaan määrätä kurinpitorangaistuksena siten kuin siitä asetuksella tarkemmin säädetään:

Työtä yli säännönmukaisen työajan voidaan määrätä enintään neljä tuntia päivässä enintään viiden päivän ajaksi ja päivärahan menetys enintään 30 päivältä. Samasta rikkomuksesta voidaan määrätä vain yhtä rangaistuslajia oleva kurinpitorangaistus.

Kurinpitorangaistuksen määrää 19 §:ssä tarkoitettu henkilö kuultuaan siviilipalvelusmiestä.

Kurinpitorangaistuksen tulee olla oikeudenmukaisessa suhteessa palvelusrikkomukseen. Rangaistusta harkittaessa on otettava huomioon rangaistuksen mittaamisen rikoslain mukaan vaikuttavat perusteet ja ne olot, joissa rikkomus on tehty, sekä siviilipalvelusmiehen aikaisempi palvelus ja käyttäytyminen.

Kurinpitorangaistus voidaan jättää määräämättä tai asia jättää suullisen huomautuksen varaan, jos palvelusrikkomus on johtunut olosuhteet huomioon ottaen anteeksi annettavasta huomaamattomuudesta, ajattelemattomuudesta tai tietämättömyydestä taikka jos rikkomusta on muutoin pidettävä vähäisenä.

Muutoksenhausta kurinpitorangaistukseen säädetään 9 luvussa.

Jos siviilipalvelusvelvollinen jää saapumatta palvelukseen tai lopettaa sen, palveluspaikan on ilman aiheetonta viivytystä pyydettävä sijaintipaikkakunnan poliisilta virka-apua hänen etsimiseksi ja palvelukseen toimittamiseksi. Poliisin on tarvittaessa ryhdyttävä toimenpiteisiin tavoittamatta jääneen siviilipalvelusvelvollisen etsintäkuuluttamiseksi.

Poliisin on viipymättä toimitettava siviilipalvelusvelvollinen palveluspaikkaansa, jollei hän kirjallisesti kieltäydy siviilipalveluksesta tai jollei hänellä ole laillista estettä poissaololleen. Poliisin on toimitettava palveluspaikkaan kieltäytymisilmoitus tai selvitys laillisesta esteestä.

Jos siviilipalvelusvelvollinen jättää saapumatta siviilipalvelukseen, lopettaa sen tai ilmoittaa kirjallisesti kieltäytyvänsä siviilipalveluksesta, hänet on tuomittava siviilipalvelusrikoksesta vankeuteen ajaksi, joka vastaa puolta hänen jäljellä olevasta palvelusajastaan. Vankeusrangaistus tuomitaan täysin päivin. Vankeutta voidaan tuomita vähemmän kuin rikoslain 2 luvun 2 §:n 1 momentissa säädetty vähimmäisaika.

Siviilipalvelusrikoksesta tuomitaan myös siviilipalvelusmies, joka hänelle määrätystä kurinpitorangaistuksesta huolimatta edelleen olennaisesti laiminlyö palvelusvelvollisuutensa. Siviilipalvelusrikoksesta saa tuomita rangaistuksen ainoastaan kerran.

Viralllinen syyttäjä ei saa nostaa syytettä siviilipalvelusrikoksesta, ellei siitä ole 35 §:n mukaisessti tehty rikosilmoitusta.

Siviilipalvelusrikoksen osalta noudatetaan, mitä oikeudenkäynnistä rikosasioissa sekä vankeusrangaistuksesta ja sen täytäntöönpanosta säädetään, jollei tässä laissa toisin säädetä.

Siviilipalvelusrikoksesta tuomittua vankeusrangaistusta ei saa määrätä ehdolliseksi eikä sen sijasta saa tuomita yhdyskuntapalvelua. Siviilipalvelusrikoksesta tuomittua vankeusrangaistusta suorittava päästetään ehdonalaiseen vapauteen vain 29 §:ssä säädetyin edellytyksin.

Siviilipalvelusrikoksesta ja muusta rikoksesta ei saa määrätä yhteistä vankeusrangaistusta eikä siviilipalvelusrikoksesta tuomittua vankeusrangaistusta saa yhdistää eikä laskea yhteen muusta rikoksesta tuomitun rangaistuksen kanssa. Jos muusta rikoksesta tuomittu vankeusrangaistus tai sakon muuntorangaistus tulee täytäntöönpantavaksi samanaikaisesti siviilipalvelusrikoksesta tuomitun rangaistuksen kanssa, muusta rikoksesta tuomittu rangaistus pannaan täytäntöön ennen siviilipalvelusrikoksesta tuomittua vankeusrangaistusta.

Siviilipalvelusrikoksesta tuomittua vankeusrangaistusta ei merkitä rikosrekisteriin eikä sitä saa ottaa huomioon myöhemmin rangaistuksen koventamisperusteena.

Siviilipalvelusrikoksesta tuomittua vankeusrangaistusta suorittava voidaan päästää ehdonalaiseen vapauteen, jos hän ilmoittaa haluavansa ja voi suorittaa hänelle osoitetussa palveluspaikassa asianmukaisesti loppuun jäljellä olevan siviilipalveluksen.

Ehdonalaisessa vapaudessa olevan siviilipalvelusmiehen koeaika on jäljellä oleva palvelusaika. Jäljellä olevan palvelusajan määrää siviilipalveluskeskus saatuaan vankilanjohtajalta tiedon suoritetusta rangaistuksesta. Ellei erityisiä syitä ole, häntä ei määrätä valvontaan. Ehdonalainen vapaus voidaan julistaa menetetyksi, jos siviilipalvelusmies syyllistyy siviilipalvelusrikokseen. (17.12.1993/1271)

Ehdonalaisen vapauden 30 §:n nojalla menettänyttä ei päästetä uudelleen ehdonalaiseen vapauteen.

Jos ehdonalaisessa vapaudessa oleva siviilipalvelusmies syyllistyy siviilipalvelusrikokseen, hänet tuomitaan 26 §:ssä säädetyn rangaistuksen asemasta menettämään ehdonalainen vapautensa.

Tuomiossa on ilmoitettava, miten paljon vankeusrangaistusta on huomioon ottaen aikaisemmin suoritettu rangaistus ja siviilipalvelus vielä suoritettava. Tällöin kaksi siviilipalveluspäivää vastaa yhtä ankeuspäivää.

Ehdonalaiseen vapauteen siirtyneen jäljellä oleva siviilipalvelusaika lasketaan siten, että yksi rangaistuslaitoksessa suoritettu päivä vastaa kahta päivää siviilipalveluksessa.

Siviilipalvelusrikoksesta tuomittu vankeusrangaistus raukeaa, jollei rangaistuksen täytäntöönpano ole alkanut viiden vuoden kuluessa lainvoiman saaneen tuomion antamispäivästä tai, jos täytäntöönpano on keskeytynyt, keskeytymispäivästä.

Vankeusrangaistus raukeaa myös silloin, kun ehdonalaiseen vapauteen päästetty on ollut jäljellä olevan palvelusajan siviilipalveluksessa tai hänet on vapautettu palveluksesta terveydellisillä perusteilla.

Kun siviilipalvelusrikoksesta tuomittu on suorittanut kokonaan vankeusrangaistuksen, tai kun vankeusrangaistus on rauennut, hänen siviilipalvelusvelvollisuutensa on päättynyt.

Syytettä siviilipalvelusrikoksesta ajaa virallinen syyttäjä. Syyte voidaan tutkia siviilipalvelusvelvollisen kotipaikan tai palveluspaikan sijaintipaikkakunnan yleisessä alioikeudessa.

Rikosilmoituksen siviilipalvelusrikoksesta tekee siviilipalveluskeskus tai palveluspaikka siviilipalvelusvelvollisen kotipaikan tai palveluspaikan sijaintipaikkakunnan poliisille. (17.12.1993/1271)

Siviilipalvelusmies, jota vastaan on tehty rikosilmoitus, on välittömästi kotiutettava.

Jos siviilipalvelusvelvollista, jota vastaan on tehty rikosilmoitus siviilipalvelusrikoksesta, ei tuomita vankeusrangaistukseen, siviilipalveluskeskuksen on määrättävä siviilipalvelusvelvollinen uudelleen palvelukseen. Aika, jonka hän on asian tutkimusten vuoksi ollut vapautensa menettäneenä, luetaan tällöin hänen palvelusajakseen siten, että yksi päivä vapaudenmenetystä vastaa kahta päivää siviilipalveluksessa.

Asevelvollinen, joka tekee 6 §:ssä tarkoitetun hakemuksen varusmiespalveluksen suorittamisen jälkeen, voidaan määrätä tämän lain nojalla täydennyuspalvelukseen.

Asevelvollinen, joka tekee 6 §:ssä tarkoitetun hakemuksen saatuaan kutsun kertausharjoituksiin tai kertausharjoituksissa, on määrättävä täydennyspalvelukseen ensisijaisesti 18 kuukauden kuluessa hakemuksen tekemisestä. Hakija voidaan täydennyspalvelusvelvollisuuden täytäntöönpanon niin edellyttäessä määrätä täydennyspalvelukseen myös mainitun 18 kuukauden määräajan jälkeen, kuitenkin viimeistään ennen 44 §:n 3 momentissa mainitun täydennyspalvelusvelvollisuuden päättymistä. (30.12.1998/1222)

Täydennyspalvelusaika on enintään 40 päivää.

Palveluspaikat järjestävät täydennyspalvelusta siviilipalveluskoulutuksena ja käytännön työharjoitteluna.

Siviilipalveluskeskus voi antaa täydennyspalvelusvelvolliselle lykkäystä palveluksen suorittamisesta. Lykkäystä voidaan antaa palvelusvelvolliselle, jolle lykkäys perhe- tai taloudellisten olojen taikka ammatin tai elinkeinon harjoittamiseen liittyvien syiden vuoksi on erittäin tarpeellinen. Lykkäystä voidaan antaa myös palvelusvelvolliselle, joka valmistuu toimeen tai ammattiin taikka opiskelee ja jonka kehitys tuntuvasti kärsisi ilman lykkäystä. Lisäksi lykkäystä voidaan antaa erityisestä syystä, jos osallistuminen palvelustilaisuuteen aiheuttaisi hänen työnantajalleen olennaista haittaa tai vahinkoa.

Palveluspaikka voi myöntää täydennyspalvelusta suorittavalle lomaa ainoastaan painavista henkilökohtaisista syistä.

Täydennyspalvelusta suorittavalla on sen estämättä, mitä 20 §:n 1 momentissa säädetään, oikeus täydennyspalveluspalkkaan siten kuin asetuksella säädetään.

Mitä 20 §:n 2 momentissa säädetään päivärahan menettämisestä, koskee vastaavasti myös täydennyspalveluspalkkaa.

Jos täydennyspalvelusvelvollinen ei osallistu hänelle määrättyyn palvelukseen, hänet on tuomittava täydennyspalvelusrikkomuksesta sakkoon.

Täydennyspalveluksessa noudatetaan soveltuvin osin, mitä 1 ja 4–7 §:ssä, 9 §:n 1 ja 2 momentissa, 10, 11, 13 ja 15–19 §:ssä, 21–22 §:ssä, 23 §:n 1 momentissa, 4 a luvussa, 24 ja 25 §:ssä, 26 §:n 3 momentissa sekä 34 ja 35 §:ssä säädetään. (21.12.2000/1248)

Mitä 8–10 luvussa säädetään siviilipalvelusvelvollisesta, koskee myös täydennyspalvelusvelvollista, jollei erikseen toisin säädetä.

Täydennyspalvelusvelvollisuus päättyy sen vuoden lopussa, jona palvelusvelvollinen täyttää 50 vuotta.

Siviilipalveluskeskus pitää alaisuudessaan olevista siviilipalvelus- ja täydennyspalvelusvelvollisista rekisteriä, joka sisältää heidän valvontansa ja palveluksensa järjestämiseksi tarpeelliset tiedot. (17.12.1993/1271)

Rekisteriin merkitään palvelusvelvollisesta:

Siviilipalvelusmiesrekisteriin liitetään manuaalisessa muodossa palvelusvelvollisuuden suorittamiseen iittyvät asiakirjat, joita ovat:

Siviilipalveluskeskuksen rekisteriin voi lisäksi sisältyä palvelusvelvollisen palveluksen alkamisajankohdan ja siviilipalveluslaitoksen määräämiseksi välttämättömiä tietoja hänen vakaumuksestaan, perhesuhteistaan sekä sosiaalisesta ja taloudellisesta tilanteestaan. (17.12.1993/1271)

Jos toiminta siviilipalveluskeskuksena päättyy, siviilipalvelusmiesrekisteri on luovutettava työministeriölle, joka voi luovuttaa sen uudelle siviilipalveluskeskukselle. (17.12.1993/1271)

Asevelvollisen on merkittävä 6 §:ssä tarkoitettuun hakemukseensa 45 §:n 2 momentin 1–5 kohdassa tarkoitetut tiedot ja palveluksen suorittamista koskevat toivomuksensa. Sotilasläänin esikunta toimittaa uudesta siviilipalvelusvelvollisesta 7 §:n 3 momentissa tarkoitetussa ilmoituksessa siviilipalveluskeskukseen jäljennöksen hakemuksesta, tiedon hänen palveluskelpoisuudestaan ja palvelusaikaan vaikuttavat tiedot. Vastaavasti keskus toimittaa varusmiespalvelukseen siirtyvästä 45 §:n 2 momentin 1–7 kohdassa tarkoitetut tiedot sotilasläänin esikunnalle.

Siviilipalvelusvelvollista koskevat tiedot poistetaan rekisteristä viimeistään sen vuoden lopussa, jona hän täyttää 50 vuotta. Henkilökortti ja lääkärintarkastuskortti, joiden säilyttämisestä säädetään asetuksella, siirretään tällöin sotilasläänin esikunnalle.

Siviilipalveluskeskuksen rekisterinpito ei aiheuta muutosta siihen, mitä sotilasläänien esikuntien rekisterinpidosta on säädetty.

Edellä 45 §:n 3 momentin 5 kohdassa tarkoitettuun henkilökorttiin, jonka lomakkeen kaavan vahvistaa työministeriö, merkitään:

Palveluspaikan lääkäri merkitsee siviilipalvelusmiehen palveluksen suorittamisen kannalta tarpeelliset terveydentilatiedot lääkärintarkastuskorttiin, jonka lomakkeen kaavan vahvistaa työministeriö.

Siviilipalveluskeskus merkitsee siviilipalvelusvelvollisesta henkilökorttiin 1 momentin 1–5 kohdassa tarkoitetut tiedot. Palveluspaikan on huolehdittava 6 ja 7 kohdassa tarkoitettujen tietojen merkitsemisestä henkilökorttiin. Siviilipalvelusmiehen siirtyessä palveluspaikasta toiseen sinne siirretään myös henkilökortti ja lääkärintarkastuskortti, jotka toimitetaan keskukseen siviilipalvelusmiehen kotiuduttua. (17.12.1993/1271)

Palveluspaikka pitää palveluksessaan olevista siviilipalvelusmiehistä rekisteriä, johon sisältyy henkilökortin ja lääkärintarkastuskortin ja niihin 47 §:n mukaan sisältyvien tietojen lisäksi myyt heidän palveluksensa järjestämiseksi ja suorittamiseksi tarpeelliset tiedot. Rekisteri voi sisältää tietoja siviilipalvelusmiesten terveydentilasta palveluksen suorittamisen kannalta ja kurinpidosta sekä siviilipalvelusrikoksia ja täydennyspalvelusrikkomuksia koskevista rikosilmoituksista.

2 momentti on kumottu L:lla 17.12.1993/1271 .

Siviilipalveluskeskuksella on oikeus saada sen lisäksi, mitä edellä säädetään, alaisuudessaan olevasta palvelusvelvollisesta: (17.12.1993/1271)

Palveluspaikalla on oikeus saada lääkäriltä salassapitosäännösten estämättä lausunto siviilipalvelusmiehensä terveydentilasta siltä osin, jolla on merkitystä palveluskelpoisuudelle.

Tässä laissa tarkoitettujen siviilipalvelusvelvollisten henkilötietoja sisältävien asiakirjojen ja rekisterien julkisuudesta säädetään jäljempänä tässä laissa.

Työministeriön, siviilipalveluskeskuksen ja palveluspaikan tehtäviä suorittavat henkilöt eivät, jollei 51 §:stä muuta johdu, saa ilman palvelusvelvollisen suostumusta ilmaista hänen terveydentilaansa, taloudellista tai sosiaalista asemaansa taikka vakaumustaan kuvaavia eikä muita hänen henkilökohtaisia olojaan koskevia tietoja. (17.12.1993/1271)

Tässä luvussa tarkoitettuja henkilötietoja annetaan tai luovutetaan:

Työministeriö voi erityisestä syystä hakemuksesta antaa luvan henkilötietojen luovuttamiseen tieteellistä tutkimusta, tilastointia tai muuta hyväksyttävää tarkoitusta varten, jos luovutus täyttää henkilörekisterilain (471/87) 19 §:n 1 momentin 3 kohdan vaatimukset.

Henkilötietojen antamiseen ja luovuttamiseen ei sovelleta, mitä yleisten asiakirjain julkisuudesta annetussa laissa säädetään tietojen luovuttamisesta tai asianomaisen ministeriön oikeudesta antaa lupa salassa pidettävien tietojen ilmaisemiseen.

Muutoksen hakemisesta kutsuntalautakunnan tai sotilasläänin esikunnan 7 §:ssä tarkoitettua hakemusta koskevaan päätökseen on voimassa, mitä asevelvollisuuslaissa on säädetty muutoksen hakemisesta kutsuntalautakunnan tai sotilasläänin esikunnan asevelvollisuusasiassa tekemän päätöksen johdosta.

Edellä 8 §:ssä tarkoitettuun siviilipalveluslaitosta koskevaan siviilipalveluskeskuksen päätökseen voidaan hakea muutosta valittamalla siihen lääninoikeuteen, jonka tuomiopiirissä keskus sijaitsee. Valituskirjelmä on toimitettava keskukseen seitsemän päivän kuluessa siitä päivästä, jona päätös on annettu siviilipalvelusmiehelle tiedoksi. Keskuksen on toimitettava viipymättä valituskirjelmä ja siihen liittyvät asiakirjat sekä lausuntonsa asiasta lääninoikeuteen. Valitus on käsiteltävä kiireellisesti. Valitus ei estä päätöksen täytäntöönpanoa.

Jollei tässä laissa muutoin säädetä, siviilipalveluskeskuksen päätökseen voidaan hakea muutosta valittamalla siihen lääninoikeuteen, jonka tuomiopiirissä keskus sijaitsee. Valituskirjelmä on toimitettava lääninoikeuteen 30 päivän kuluessa siitä päivästä, jona päätös on annettu tiedoksi siviilipalvelusvelvolliselle. Lykkäys- ja vapauttamispäätöksestä tehty valitus ei estä palveluksen alkamista.

Hallinto-oikeuden päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. (2.9.2005/728)

Siviilipalvelusvelvollisen on siviilipalveluskeskuksen päätöstä koskevaan muutoksenhakemukseensa sisällytettävä vaatimus siitä, miten päätöstä olisi muutettava, ja vaatimuksen perusteet. Hakemukseen on liitettävä jäljennös siviilipalveluskeskuksen päätöksestä ja selvitys sen tiedoksisaannin ajankohdasta.

Siviilipalvelusmies, jolle on määrätty kurinpitorangaistus, saa hakea muutosta rangaistuksen määräämistä koskevaan päätökseen valittamalla siihen hallinto-oikeuteen, jonka tuomiopiirissä palveluspaikka sijaitsee. (2.9.2005/728)

Valituskirjelmä, jossa on mainittava siviilipalvelusmiehen vaatimukset ja niiden perusteet, on jätettävä palveluspaikkaan seitsemän päivän kuluessa siitä päivästä, jona päätös on annettu siviilipalvelusmiehelle tiedoksi. Palveluspaikan on toimitettava viipymättä valituskirjelmä ja siihen liittyvät asiakirjat sekä lausuntonsa asiasta valitusviranomaiselle. Valitus on käsiteltävä kiireellisesti.

Kurinpitorangaistusta ei saa panna täytäntöön ennen kuin päätös on lainvoimainen. Jos päätöksestä on valitettu lainvoimainen. Jos päätöksestä on valitettu lääninoikauteen, rangaistuksen saa kuitenkin panna täytäntöön sen jälkeen kun lääninoikeus on antanut päätöksensä valituksen johdosta. Kurinpitorangaistus voidaan kuitenkin panna välittömästi täytäntöön, jollei täytäntöönpano siviilipalvelusmiehen jäljellä olevan palvelusajan kuluessa muutoin ole mahdollista.

Hallinto-oikeuden päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. (2.9.2005/728)

Jos siviilipalveluskeskus tai palveluspaikka on kieltäytynyt luovuttamasta tietoja siviilipalvelusrekisteristään, tiedon pyytäjä voi hakea päätökseen muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään.

Sen lisäksi, mitä 53–56 §:ssä säädetään, sovelletaan muutoksenhakuun hallintolainkäyttölakia.

Siviilipalvelusvelvollisen, joka haluaa suorittaa asevelvollisuuslain mukaista palvelusta, on haettava tätä kirjallisesti siviilipalveluskeskukselta. Hakemus on viipymättä hyväksyttävä, jos siinä ilmoitetaan, ettei 1 §:ssä tarkoitettu vakaumus enää estä asevelvollisuuslain mukaisen palveluksen suorittamista, ja jos siviilipalvelusvelvollista ei ole aikaisemmin vastaavan hakemuksen perusteella määrätty siviilipalveluksesta asevelvollisuuslain mukaiseen palvelukseen. Hakemusta ei saa tehdä enää siviilipalveluksen alettua eikä enää sen vuoden päätyttyä, jona siviilipalvelusvelvollinen on täyttänyt 28 vuotta. (30.12.1998/1222)

Jos 1 momentissa tarkoitettu hakemus on tehty siviilipalvelusvelvollisen saatua määräyksen siviilipalvelukseen, määräys on peruutettava. Siviilipalvelukseen annettua määräystä on kuitenkin noudatettava, kunnes hakemuksen perusteella toisin päätetään.

Siviilipalveluskeskuksen on viipymättä ilmoitettava hakemuksen hyväksymisestä sotilasläänin esikunnalle. (17.12.1993/1271)

Siviilipalveluskeskus määrää varusmiespalveluksesta siviilipalvelukseen siirtyvän jäljellä olevan siviilipalvelusajan siten, että siviilipalveluslain mukaisesta kokonaispalvelusajasta vähennetään ylöspäin pyöristettynä luku, joka saadaan, kun jo palveltujen varusmiespalveluspäivien määrä kerrotaan suhdeluvulla, joka saadaan jakamalla siviilipalveluslain mukainen siviilipalvelusaika asianomaiselle asevelvollisuuslain perusteella määräytyneellä palvelusajalla.

Mitä tässä pykälässä säädetään, ei koske täydennyspalveluvelvollista.

Luvattomia poissaolovuorokausia siviilipalveluksesta ei lasketa palvelusaikaan.

Poliisin on palveluspaikan pyynnöstä toimitettava palveluspaikkaan ilman laillista estettä palveluksesta poissa oleva siviilipalvelusmies, jollei tämä kirjallisesti ilmoita poliisille tai palveluspaikalle kieltäytyvänsä palveluksesta.

Tämän lain mukaista hallintoasiaa käsiteltäessä on noudatettava hallintomenettelylakia (598/82) myös silloin, kun asiaa käsittelee sellainen palveluspaikka, jossa muutoin ei sovelleta hallintomenettelylakia.

Palvelujen ostoon siviilipalveluskeskukselta ei sovelleta julkisista hankinnoista annettua lakia (1505/92) .

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

Työministeriö voi antaa tarvittaessa siviilipalveluskeskukselle, palveluspaikoille ja siviilipalvelusvelvollisille määräyksiä siviilipalveluksen järjestämisestä ja suorittamisesta. (17.12.1993/1271)

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1992.

Tällä lailla kumotaan:

Ennen 1 päivää tammikuuta 1987 siviilipalvelukseen määrätyn palvelusaika on 360 päivää.

Tämän lain säännöksiä sovelletaan myös siviilipalvelusmieheen, joka on aloittanut palveluksensa ennen tämän lain voimaantuloa.

Siviilipalvelusta vähintään 395 päivää suorittanut siviilipalvelusmies vapautuu palveluksesta lain tullessa voimaan ja hänen siviilipalvelusvelvollisuutensa katsotaan päättyneeksi.

Ennen tämän lain voimaantuloa tehty hakemus kertausharjoituksia korvaavaan palvelukseen on voimassa myös tämän lain voimaantulon jälkeen, ja hakemuksen tekijä voidaan määrätä täydennyspalvelukseen niin kuin 37 §:n 1 momentissa on säädetty.

Mitä tässä laissa on säädetty siviilipalvelusrikoksesta ja täydennyspalvelusrikkomuksesta sekä niiden rangaistusten täytäntöönpanosta, on lain voimaantulon jälkeen sovellettava siihen, joka on aikaisemman lain nojalla tuomittu siviilipalveluksen välttämisestä tai siviilipalvelusmiehen kuuliaisuusrikoksesta.

Henkilö, joka on tuomittu ennen tämän lain voimaan tuloa siviilipalveluksen välttämisestä tai siviilipalvelusmiehen kuuliaisuusrikoksesta yli 197 päivän pituiseen vankeusrangaistukseen, vapautetaan suorittamasta 197 päivää ylittävää osaa vankeusrangaistuksesta. Vapautuksesta päättää vankilanjohtaja.

Rangaistus, jonka osan suorittamisesta tuomittu on 1 momentin nojalla vapautunut, katsotaan täysin suoritetuksi.