Laki maksulaitoslain muuttamisesta (612 / 2014, alkuperäinen)
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
6 luku Menettelytavat
39 § Asiakkaiden tunteminen
Maksulaitoksen on tunnettava asiakkaansa. Maksulaitoksen on tunnistettava asiakkaan tosiasiallinen edunsaaja ja henkilö, joka toimii asiakkaan lukuun, sekä lisäksi tarvittaessa todennettava näiden henkilöllisyys. Tässä momentissa säädettyä velvollisuutta täytettäessä voidaan hyödyntää 2 momentissa tarkoitettuja järjestelmiä.
41 a § Varautumisvelvollisuus
Maksulaitoksen tulee varmistaa tehtäviensä mahdollisimman häiriötön hoitaminen myös poikkeusoloissa osallistumalla rahoitusmarkkinoiden valmiussuunnitteluun ja valmistelemalla etukäteen poikkeusoloissa tapahtuvaa toimintaa sekä muilla toimilla.
Mitä 1 momentissa säädetään maksulaitoksesta, sovelletaan vastaavasti ulkomaisen maksulaitoksen Suomessa olevaan sivuliikkeeseen.
41 b § Varautumisesta aiheutuvien kustannusten korvaaminen
Jos 41 a §:stä aiheutuvat tehtävät edellyttävät sellaisia toimenpiteitä, jotka selvästi poikkeavat tavanomaisena pidettävästä maksulaitoksen toiminnasta ja joista aiheutuu olennaisia lisäkustannuksia, tällaiset kustannukset voidaan korvata huoltovarmuuden turvaamisesta annetussa laissa (1390/1992) tarkoitetusta huoltovarmuusrahastosta.
2 § Soveltamisalaan kuulumattomat palvelut
Tätä lakia ei sovelleta palveluihin, joita tarjoaa:
1) luottolaitostoiminnasta annetussa laissa (610/2014) tarkoitettu luottolaitos;
21 § Maksulaitoksen sidonnaisuus
Maksulaitos ei saa olla merkittävästi sidoksissa sellaiseen luonnolliseen henkilöön tai oikeushenkilöön, johon sovellettavat Euroopan talousalueeseen kuulumattoman valtion lait, asetukset tai hallinnolliset määräykset estävät maksulaitoksen tehokkaan valvonnan, tai muuhun tahoon, jos merkittävä sidos on muuten omiaan estämään maksulaitoksen tehokasta valvontaa.
Merkittävällä sidoksella tarkoitetaan luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013, jäljempänä EU:n vakavaraisuusasetus, 4 artiklan 1 kohdan 38 alakohdassa tarkoitettua läheistä sidonnaisuutta.
28 § Omat varat
Maksulaitoksen omiin varoihin sovelletaan, mitä EU:n vakavaraisuusasetuksessa säädetään luottolaitoksen omista varoista. Mitä mainitussa asetuksessa säädetään osake- ja osuuspääomasta, sovelletaan myös rahamääräiseen yhtiöpanokseen.
30 § Omien varojen vähimmäismäärä
Maksulaitoksella on oltava myönnettyjen luottojen kokonaismäärään nähden riittävät omat varat. Jos Finanssivalvonta katsoo, että maksulaitoksen 1 momentin mukaisesti määräytyvät omat varat eivät ole riittävät suhteessa sen myöntämiin luottoihin liittyviin riskeihin eikä maksulaitoksen omien varojen riittävyyttä suhteessa kokonaisriskiin voida muuten varmistaa, Finanssivalvonta voi enintään kolmen vuoden ajaksi edellyttää maksulaitokselta suurempaa omien varojen määrää. Finanssivalvonta ei kuitenkaan voi edellyttää maksulaitokselta suurempaa omien varojen määrää kuin mitä luottolaitokselta vaaditaan EU:n vakavaraisuusasetuksen 92 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen riskien kattamiseksi.
31 § Omien varojen vähimmäismäärästä poikkeaminen
Mitä 30 ja 30 a §:ssä säädetään, ei sovelleta maksulaitokseen, joka täyttää EU:n vakavaraisuusasetuksen 7 artiklassa säädetyt omien varojen vähimmäismäärää koskevan poikkeusluvan edellytykset.