Laki keskinäisestä virka-avusta verotuksen alalla Suomen ja muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välillä (1220 / 1994, muutoksineen)

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 § Lain soveltamisala

Suomen ja muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välisestä keskinäisestä virka-avusta verotuksen alalla säädetään tässä laissa.

Tässä laissa viranomaisten välisellä virka-avulla tarkoitetaan sitä Suomen ja muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välistä virka-apua, josta säädetään Euroopan unionin neuvoston direktiivissä jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten keskinäisestä avusta välittömien verojen ja vakuutusmaksuista perittävien verojen alalla 77/799/ETY ( virka-apudirektiivi ) sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2006/98/EY. (2.3.2007/224)

Suomen toimivaltaisen viranomaisen on vaihdettava muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa kaikkia tietoja, jotka voivat mahdollistaa jäsenvaltioille virka-apudirektiivin 1 artiklassa tarkoitettujen tulo- ja varallisuusverojen asianmukaisen määräämisen, sekä kaikkia tietoja, jotka liittyvät mainitussa artiklassa tarkoitettujen välillisten verojen määräämiseen.

2 § Määritelmät

Virka-apudirektiivin 1 artiklassa tarkoitettuja tulo- ja varallisuusveroja ovat Suomessa erityisesti seuraavat verot ja maksut:

1) valtion tuloverot;

2) yhteisön tulovero;

3) kunnallisvero;

4) kirkollisvero;

5) kansaneläkevakuutusmaksu;

6) sairausvakuutusmaksu;

7) korkotulon lähdevero;

8) rajoitetusti verovelvollisen lähdevero;

9) kiinteistövero. (22.12.2005/1150)

Virka-apudirektiivin 1 artiklassa tarkoitettuja välillisiä veroja ovat Suomessa seuraavat verot:

1) vakuutusmaksuvero; (15.12.2003/1087)

2) nestemäisten polttoaineiden valmistevero;

3) alkoholi- ja alkoholijuomavero; ja

4) tupakkavero.

3 § Toimivaltainen viranomainen

Virka-apudirektiivin 1 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuna toimivaltaisena viranomaisena toimii suomessa valtiovarainministeriö tai sen valtuuttama edustaja.

4 § Virka-avun muodot

Virka-apu käsittää pyynnöstä tapahtuvan tietojenvaihdon, automaattisen tietojenvaihdon, oma-aloitteisen tietojenvaihdon sekä toisen jäsenvaltion veroviranomaisten edustajan läsnäolon toisessa jäsenvaltiossa siten kuin virka-apudirektiivin 2–6 artiklassa tarkemmin säädetään.

5 § Erinäiset säännökset

Tietojen antamisen määräajasta, salassapitosäännöksistä, tietojenvaihdon rajoituksista, viranomaisten välisestä neuvottelumenettelystä ja yhteistyön kehittämisestä virka-apudirektiivin soveltamista koskevan tietojenvaihdon osalta on voimassa mitä direktiivin 5 ja 7–10 artiklassa säädetään.

Tietoja voidaan käyttää myös keskinäisestä avunannosta tiettyihin maksuihin, tulleihin, veroihin ja muihin toimenpiteisiin liittyvien saatavien perinnässä annetun neuvoston direktiivin 76/308/ETY 2 artiklassa tarkoitettujen muiden maksujen, tullien ja verojen määräämiseen. (3.12.2004/1042)

Tämä laki ei vaikuta niihin mahdollisiin laajempiin tietojenvaihtoa koskeviin velvoitteisiin, joihin Suomi on sitoutunut tai sitoutuu muualla lainsäädännössä tai Suomea kansainvälisesti velvoittavissa sopimuksissa.

6 § Tarkemmat säännökset

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella.

7 § Voimaantulo

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.