Opintokeskuslaki (1215 / 1993, muutoksineen)

Opintokeskusten tarkoituksena on edistää ja toteuttaa sivistystyötä järjestöissä ja yhteisöissä tavoitteena moniarvoisuuden turvaaminen suomalaisessa yhteiskunnassa.

Opintokeskus toteuttaa tarkoitustaan sivistystyön valtakunnallisena aikuisoppilaitoksena järjestämällä itse sekä yhdessä kansalais- ja kulttuurijärjestöjen kanssa aikuisten perussivistystä täydentäviä opintoja, yhteiskunnallista sekä kansalais- ja vapaaehtoistoiminnan aikuisopiskelua sekä vapaa-aikaan, kulttuuriin ja persoonalliseen kasvuun liittyvää aikuiskasvatusta.

Opintotoiminnan erilaisista muodoista säädetään asetuksella.

Opintokeskus voi järjestää myös ammatillista perus- ja lisäkoulutusta niin kuin siitä erikseen säädetään.

Opintokeskus voi järjestää myös opintotoimintaan läheisesti liittyvää ja sitä tukevaa tutkimus-, palvelu- ja kokeilutoimintaa.

Opintotoimintaa sekä tutkimus-, palvelu- ja kokeilutoimintaa voidaan järjestää myös maksullisena palvelutoimintana.

Opintokeskuksen ylläpitäjänä voi olla rekisteröity suomalainen yksityisoikeudellinen yhteisö tai säätiö.

Luvan tämän lain mukaisen opintokeskuksen ylläpitämiseen myöntää valtioneuvosto. Luvan myöntämisen edellytyksenä on, että opintokeskus on sivistystarpeen vaatima. Ylläpitämisluvan muuttamisesta päättää opetusministeriö. Ylläpitämisluvan hakemista varten tarvittavista selvityksistä ja luvan sisällöstä säädetään asetuksella.

Valtioneuvosto voi ylläpitäjää kuultuaan peruuttaa ylläpitämisluvan, jos sivistystarpeen pysyvät muutokset sitä edellyttävät.

Opintokeskuksen hallintoa varten ylläpitäjän on asetettava johtokunta. Johtokuntana voi toimia myös opintokeskusta ylläpitävän yhteisön tai säätiön hallitus tai muu toimielin.

Opintokeskuksella tulee olla johtosääntö, jossa määrätään toiminnan yleisistä perusteista, hallinnosta, hallintoelinten tehtävistä ja toimivallasta sekä muista asioista siten kuin asetuksella tarvittaessa säädetään. Johtosäännön hyväksyy johtokunta.

Opintokeskuksessa on opintojohtaja ja muuta tarpeellista henkilökuntaa.

Opintokeskukselle myönnetään valtionosuutta asetuksella säädetyt ehdot täyttäviä opintokerhoja varten markkamäärä, joka saadaan kertomalla opetusministeriön kullekin vuodelle määräämä opintokerhotunnin hinta opintokeskukselle vahvistettujen opintokerhotuntien määrällä.

Opintokeskuksen vuotuinen valtionosuus muuhun kuin opintokerhotoimintaan lasketaan markkamäärästä, joka saadaan kertomalla opintokeskukselle vahvistettujen opetustuntien lukumäärällä opetustunnille määrätty yksikköhinta.

Opintokeskukselle myönnetään muuhun kuin opintokerhotoimintaan valtionosuutta 64 prosenttia 8 §:n mukaisesti lasketusta markkamäärästä.

Opetusministeriö vahvistaa vuosittain kunkin opintokeskuksen valtionosuuden laskennan pohjana olevan opintokerhotuntien sekä opetustuntien määrän. Tuntimäärien vahvistamisen perusteista säädetään asetuksella.

Opetusministeriö määrää opintokerhotunnin ja opetustunnin yksikköhinnan seuraavaa vuotta varten.

Opetustunnin yksikköhinta lasketaan joka neljäs vuosi jakamalla yksikköhinnan määräämistä edeltäneenä vuonna opintokeskusten toiminnasta aiheutuneet muut kuin opintokerhojen käyttökustannukset opintokeskusten saman vuoden toteutuneilla opetustuntien määrällä ja tarkistamalla näin saatu markkamäärä kuluvan ja seuraavan vuoden arvioidulla kustannustason sekä toiminnan laadun ja laajuuden muutoksella.

Muina kuin 2 momentissa tarkoitettuina vuosina opetustunnin yksikköhinnaksi määrätään edelliselle vuodelle määrätty yksikköhinta tarkistettuna kuluvan ja seuraavan vuoden arvioidulla kustannustason sekä toiminnan laadun ja laajuuden muutoksella.

Opintokeskuksen opetustunnin yksikköhintaa laskettaessa käyttökustannuksiin ei lueta perustamishankkeista aiheutuneita kustannuksia, lainojen hoitomenoja, muusta kuin opintokeskuksen sisäisestä hallinnosta aiheutuneita kustannuksia, laskennallisia kustannuseriä eikä menoja, joihin saadaan valtionrahoitusta muun lain nojalla. Toiminnasta saatavia tuloja ei vähennetä yksikköhintaa määrättäessä.

Työnantajan henkilöstölleen ostamasta aikuiskoulutuksesta ja muusta maksullisesta palvelutoiminnasta aiheutuvia erilliskustannuksia ei oteta huomioon yksikköhintaa määrättäessä.

Milloin kustannustaso on olennaisesti muuttunut siitä tasosta, jonka perusteella opetustunnin yksikköhinta on määrätty, opetusministeriö voi tarkistaa yksikköhinnan kalenterivuoden päätyttyä kustannustason muutosta vastaavaksi.

Opintokeskukselle voidaan toiminnan kehittämiseksi järjestettävää kokeilua, toimintaan liittyviä tarpeellisia erityistehtäviä ja toiminnan käynnistämistä varten tai koulutustarjonnan monipuolisuuden turvaamiseksi myöntää valtionavustusta valtion talousarviossa osoitettujen määrärahojen rajoissa.

Valtion talousarvioon tarkoitukseen varatusta määrärahasta opintokeskukselle voidaan myöntää valtionavustusta toimitilojen hankkimista, laajentamista, perusparantamista ja varustamista varten.

Valtionapuviranomainen on tässä laissa tarkoitetuissa asioissa opetusministeriö.

Opintokeskuksen tulee toimittaa tarvittavat tiedot toiminnastaan ja taloudestaan sen mukaan kuin opetusministeriö määrää.

Käyttökustannusten valtionosuus myönnetään hakemuksetta opintokeskuksen ylläpitäjälle.

Valtionosuus maksetaan tilivuoden alusta lukien kuukausittain yhtä suurina erinä viimeistään kunkin kuukauden 11 päivänä.

Jos opintokeskus ei täytä säädettyjä ehtoja tai jos sen toiminnassa ilmenee epäkohtia, joita ei huomautuksista huolimatta korjata asetetussa määräajassa, opetusministeriö voi keskeyttää valtionosuuden maksamisen toistaiseksi joko kokonaan tai osaksi.

Jos valtionosuuden maksaminen opintokeskukselle on keskeytetty, voi valtioneuvosto opetusministeriön esityksestä opintokeskuksen ylläpitäjää kuultuaan peruuttaa opintokeskuksen ylläpitämisluvan.

Saamatta jääneen etuuden suorittamiseen, perusteettoman edun palauttamiseen sekä niitä koskevaan suoritusvelvollisuuden raukeamiseen noudatetaan, mitä kuntien valtionosuuslain (688/92) 22–24 §:ssä säädetään.

Opetusministeriön tämän lain tai sen nojalla annetun asetuksen perusteella tekemään valtionosuutta tai -avustusta koskevaan päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.

Edellä 1 momentissa tarkoitettuun päätökseen tyytymättömällä opintokeskuksen ylläpitäjällä on oikeus kirjallisesti vaatia päätökseen oikaisua opetusministeriöltä kolmen kuukauden kuluessa päätöksestä tiedon saatuaan. Oikaisuvaatimuksen johdosta annettuun päätökseen saa hakea muutosta siten kuin muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa (154/50) säädetään.

Kokeilussa voidaan opetusministeriön päätöksellä poiketa tämän lain ja sen nojalla annetun asetuksen säännöksistä siten kuin asetuksella tarvittaessa säädetään.

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994.

Tällä lailla kumotaan opintokeskusten valtionavusta 30 päivänä toukokuuta 1975 annettu laki (398/75) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Ennen tämän lain voimaantuloa syntyneiden käyttökustannusten rahoitukseen sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

Tämän lain voimaan tullessa maksamatta olevat valtionosuudet maksetaan siten, että niiden kokonaismäärästä maksetaan vuonna 1994 yksi kahdeskymmenesosa, vuosina 1995–98 vuosittain yksi viidesosa ja loppuosa vuonna 1999.

Opintokeskus voi saada harkinnanvaraista lisäavustusta valtion talousarvion rajoissa kielellisten vähemmistöjen opintotoiminnan harjoittamiseen sekä kahden vuoden siirtymäkautena tämän lain voimaantulosta tasoittamaan uudistuksesta aiheutuvia merkittäviä toiminnallisia muutoksia.

Tämän lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaan myönnetty opintokeskuksen perustamislupa on voimassa tämän lain mukaisena ylläpitämislupana.

Tämän lain voimaan tullessa opintokeskuksen palveluksessa olevalla henkilöllä, jonka oikeus eläketurvaan ennen tämän lain voimaantuloa opintokeskuksen palveluksessa on määräytynyt eräistä valtion varoista suoritettavista eläkkeistä annetun lain (382/69) mukaisesti, on opintokeskuksen palveluksessa oikeus eläkkeeseen valtion varoista soveltuvin osin samojen säännösten mukaan kuin valtion palveluksessa olevalla henkilöllä. Samoin hänen jälkeensä suoritetaan perhe-eläkettä kuten valtion palveluksessa olleen henkilön jälkeen.