Luonnollisen henkilön ja kotimaisen kuolinpesän veronalaisena tulona ei pidetä valtion- ja kunnallisverotuksissa korkoa talletuksesta, joka on tehty yleisön talletusten vastaanottamiseen tarkoitetulle tilille kotimaiseen talletuspankkiin tai ulkomaisen luottolaitoksen Suomessa olevaan sivukonttoriin taikka vastaavalle tilille osuuskunnan säästökassaan, jos:

Jos 1 momentissa tarkoitettu talletus siirtyy toiselle muutoin kuin naimaosana, avio-oikeuden nojalla, perintönä, perintökaaren 8 luvussa tarkoitettuna avustuksena tai hyvityksenä taikka testamentilla, talletuksesta luovutusta edeltäneeltä ajalta ja luovutuksen jälkeiseltä ajalta kertynyt korko on verovelvollisen verotuslain mukaisessa järjestyksessä verotettavaa veronalaista tuloa.

Edellä 1 §:ssä tarkoitettu talletus ei ole luonnollisen henkilön eikä kotimaisen kuolinpesän veronalaisia varoja.

Sen estämättä mitä 1 momentissa säädetään, 1 §:n 1 momentissa tarkoitetut talletukset, joista saatu korko on 1 §:n 2 momentin mukaan veronalaista tuloa, ovat luovuttajan ja luovutuksensaajan veronalaisia varoja.

Edellä 1 §:ssä tarkoitetun rahalaitoksen on antamaansa talletuksen vastaanottamista koskevaan asiakirjaan sisällytettävä selvitys siitä, mikä vaikutus talletuksen siirtämisellä on sekä tallettajan että siirronsaajan verotukseen.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1989. Lakia sovelletaan myös sellaisiin vuosina 1989-1994 24 kuukauden määräajaksi tehtyihin talletuksiin, jotka ovat nostettavissa vasta vuoden 1994 jälkeen, ja sellaisiin 1 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuihin vuosina 1992 ja 1993 36 kuukauden määräajaksi tehtyihin talletuksiin, jotka ovat nostettavissa vasta vuoden 1993 jälkeen.