Laki konkurssisäännön muuttamisesta (759 / 1991, alkuperäinen)
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
4 luku Konkurssipesään kuuluva omaisuus
45 §
Konkurssipesään luetaan kaikki se omaisuus, mikä sinä aikana, jolloin velallinen luovutushakemuksensa tuomioistuimeen antoi tahi tuomioistuin, velkojan pyynnöstä, teki päätöksen hänen omaisuutensa luovuttamisesta, oli velallisen omaa tahi ennen konkurssin loppua hänelle tulee, ja mikä laillisesti saadaan ulosmitata, sekä kaikki mitä takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain nojalla voidaan pesään takaisin saada.
45 a §
Velallisen oikeus perintöön tai testamenttiin ei kuulu hänen konkurssipesäänsä, jos velallinen perittävän kuoleman jälkeen on ennen konkurssin alkamista luopunut tai viimeistään kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun hän sai tiedon perittävän kuolemasta ja oikeudestaan perintöön, luopuu perinnöstä perintökaaren 17 luvun 2 a§:n mukaisesti.
46 §
Takaisinsaannista konkurssipesään säädetään erikseen.
85 §
Jolleivät velkojat suostu vapauttamaan velallista maksamasta osaa hänen velastaan ja jollei luovutettu omaisuus riitä kaikkien niiden saamisten suorittamiseen, jotka konkurssissa on ilmoitettu ja hyväksytty, on velkojilla valta ottaa puuttuva osa siitä omaisuudesta, jonka velallinen vastaisuudessa saa. Velkoja, joka laiminlyömisen kautta on menettänyt osallisuusoikeutensa konkurssipesään, saa sen estämättä vastaisuudessa saamisensa maksun velallisen varoista, jos saaminen on muutoin laillinen. Jos konkurssissa saapuvilla olevat velkojat myöntävät velalliselle velan maksamisen helpotusta, hän saa yhtäläisen helpotuksen myös poissaolleiden velkojien saamisista. Jos konkurssissa valvottua saamista on vaadittu peräytymään takaisinsaannista konkurssipesään annetussa laissa säädetyillä perusteilla ja saamisvaade on sen johdosta kokonaan tai osaksi hylätty, on näin ratkaistu vain, mikä oikeus saamisella on siinä konkurssissa.
10 §
Konkurssipesään kuuluvaan kiinteään omaisuuteen saadaan vahvistaa kiinnitys vain, jos kiinnityshakemus perustuu maksamattoman kauppahinnan oikeutta koskeviin säännöksiin taikka kiinnitystä on haettu ennen konkurssin alkamista ja, milloin sitä haetaan velan vakuudeksi, se voidaan perustaa velan syntyessä annettuun lupaukseen. Vastoin tätä säännöstä vahvistettu kiinnitys on tehoton.
26 §
Palkkaa, palkkiota tai muuta siihen rinnastettavaa etuutta koskevaa saatavaa ei voida määrätä maksettavaksi konkurssipesään kuuluvasta omaisuudesta eikä käyttää konkurssissa kuittaukseen siltä osin kuin saatava on ilmeisessä epäsuhteessa siihen, mitä tehtyyn työhön ja muihin olosuhteisiin nähden voidaan pitää kohtuullisena, jos saatava on tällä perusteella riitautettu.
29 §
Velkoja, joka ei viimeistään paikalletulopäivänä ilmoita saatavaansa niin kuin 24§:ssä säädetään, menettää oikeuden maksun saamiseen konkurssipesästä 30, 32 ja 33§:ssä sekä takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain (758/91) 25§:ssä tarkoitettuja tapauksia lukuunottamatta.
33 §
Velalliselta olevaa saamista, joka luovutuksen nojalla on saatu kolmannelta myöhemmin kuin kolme kuukautta ennen takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 2§:ssä tarkoitettua määräpäivää, ei voida käyttää kuittaukseen saamista vastaan, joka velallisella luovutuksen tapahtuessa oli velkojalta. Sama koskee myös saamista, joka mainituin tavoin on saatu aikaisemmin, jos velkojalla luovutuksen tapahtuessa oli perusteltua aihetta olettaa velallinen maksukyvyttömäksi.
Velkojalla, joka on sitoutunut velalliselle maksuun sellaisissa olosuhteissa, että tämä menettely on rinnastettavissa velallisen suorittamaan velan maksuun, ei ole kuittausoikeutta siltä osin kuin tällainen maksu olisi voitu peräyttää konkurssipesään.
33 a §
Takauksen tai muun velvoitteen täyttämisestä johtuva oikeus korvaukseen katsotaan 33§:n säännöksiä sovellettaessa saaduksi silloin, kun velvoite syntyi.
Jos konkurssipesä luovuttaa saamisen siten, että velkoja menettää mahdollisuutensa kuittauksen toimittamiseen, konkurssipesän on korvattava velkojalle siitä aiheutunut vahinko.