Laki lainhuuto- ja kiinnitysrekisteristä (353 / 1987, muutoksineen)

Lainhuuto- ja kiinnitysrekisterin pitäjänä on oikeusministeriö. Kirjaamisasioiden käsittely ja ratkaiseminen kuuluvat kirjaamisviranomaisille.

Tuomioistuimella tai muulla oikeushallinnon viranomaisella, kiinteistönmuodostamistehtäviä hoitavalla viranomaisella sekä kunnalla niistä kiinteistöistä, joista se pitää kiinteistörekisteriä, on oikeus saada maksutta omaan käyttöönsä tietoja lainhuuto- ja kiinnitysrekisteristä.

Oikeusministeriö huolehtii muussa laissa tai asetuksessa tuomiokunnan tuomarin ja kiinteistötuomarin velvollisuudeksi säädetyistä tehtävistä, jotka koskevat rekisteritietojen toimittamista viranomaisille, sekä muista vastaavista tehtävistä siten kuin asetuksella säädetään.

Lainhuuto- ja kiinnitysrekisteri sekä saantorekisteri ovat osa kiinteistötietojärjestelmää.

Lainhuuto- ja kiinnitysrekisterin tiedot kiinteistöjaotuksesta perustuvat kiinteistörekisterilaissa (392/1985) tarkoitettuun kiinteistörekisteriin. Lainhuuto- ja kiinnitysrekisterin pitäjällä on oikeus saada maksutta lainhuuto- ja kiinnitysrekisterin perustamiseksi ja ylläpitämiseksi tarvittavat tiedot kiinteistöistä ja muista maa- ja vesialueiden yksiköistä sekä määräaloista kiinteistörekisteristä. (17.2.2006/123)

Lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin voidaan oikeusministeriön päätöksellä siirtää rekisterin ylläpitämistä varten väestötietojärjestelmästä henkilön tunnistetietoja sekä tietoja, jotka koskevat kiinteistön omistajan tai kirjatun erityisen oikeuden haltijan oikeutta määrätä kiinteistöstä tai erityisestä oikeudesta. Vastaavia tietoja voidaan siirtää myös kaupparekisteristä samoin kuin yhteisöistä ja säätiöistä pidettävistä muista rekistereistä sekä yrityskiinnitysrekisteristä.

Kiinteistön luovutusta koskevat saantotiedot siirretään lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin kaupanvahvistajien ilmoituksista. Kaupanvahvistajan ilmoitukseen on merkittävä kaupan osapuolten tunniste- ja yhteystiedot sekä sellaiset valtioneuvoston asetuksella tarkemmin määriteltävät tiedot kaupan kohteesta ja sen arvoon vaikuttavista seikoista, jotka lain mukaan saadaan tallettaa rekisteriin. Kaupanvahvistajarekisteriin merkitään kaupanvahvistajien tavoittamista ja henkilön aseman selvittämistä kaupanvahvistajana koskevat tarpeelliset tunniste- ja yhteystiedot. Valtioneuvoston asetuksella säädetään myös kaupanvahvistajan ilmoituksen toimittamistavasta sekä tarkemmin kaupanvahvistajarekisteristä. (17.2.2006/123)

Maanmittaustoimiston on, tarkistettuaan luovutuksen kohdetta koskevat tiedot, toimitettava lainhuuto- ja kiinnitysrekisterin pitäjälle kaupanvahvistajan ilmoituksiin perustuvat tiedot kiinteistön luovutuksista rekisteriin merkitsemistä varten.

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

Oikeusministeriö huolehtii lainhuuto- ja kiinnitysrekisterin sekä saantorekisterin perustamisesta ja kehittämisestä.

Lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin siirretään voimassa olevia oikeuksia koskevat tiedot lainhuuto-, kiinnitys- ja tontinvuokrarekistereistä (perustiedot) sitä mukaa kuin kiinteistörekisteri on kirjaamisviranomaisen toimialueeseen kuuluvassa kunnassa kiinteistörekisterilain 18 §:ssä tarkoitetulla tavalla otettu käyttöön.

Kihlakunnantuomari tai kiinteistötuomari huolehtii oikeusministeriön ohjeiden mukaisesti perustietojen siirtämisestä ja valvoo, että siirto tulee oikein suoritetuksi.

Hovioikeus voi pyynnöstä vapauttaa asianomaisen tuomioistuimen tuomarin muista tehtävistään tietojen siirtämisestä aiheutuvien tehtävien suorittamista varten.

Oikeusministeriö tekee päätöksen lainhuuto- ja kiinnitysrekisterin käyttöön ottamisesta lainhuudatuksesta ja kiinteistönsaannon moittimisajasta annetun lain (86/30) 18 §:ssä tarkoitetun lainhuutorekisterin ja kiinnityksestä kiinteään omaisuuteen annetun asetuksen 34 a §:ssä tarkoitetun kiinnitysrekisterin sekä maanvuokralain 48 §:ssä tarkoitetun tontinvuokrarekisterin korvaavana rekisterinä. Päätös voi koskea yhden tai useamman kirjaamisviranomaisen toimialuetta kokonaan tai osittain. Päätös voi koskea myös osaa rekisterin tiedoista. Silloin, kun päätös koskee vain osaa kirjaamisviranomaisen toimialueesta tai osaa tiedoista, oikeusministeriö voi samalla määrätä, että asianomaisen viranomaisen koko toimialueella sovelletaan kaikissa lainhuuto- ja kiinnitysasioissa ja merkintöjen tekemisessä tämän lain 4–13 §:n säännöksiä. (30.11.1990/1037)

Oikeusministeriö voi määrätä, kuinka kauan ja millä tavalla 1 momentissa mainittuja rekistereitä pidetään rinnan lainhuuto- ja kiinnitysrekisterin kanssa.

Oikeusministeriö voi määrätä, että 1 momentissa tarkoitettuihin korvattaviin rekistereihin merkitään jo ennen lainhuuto- ja kiinnitysrekisterin käyttöön ottamista myös tässä laissa ja sen nojalla annetussa asetuksessa tarkoitettuja tietoja.

Oikeusministeriön on huolehdittava lainhuuto- ja kiinnitysrekisterin merkinnöistä tehtyjen varmistustallenteiden säilyttämisestä.

Jos lainhuuto- ja kiinnitysrekisterin pitäminen tai käyttäminen automaattisen tietojenkäsittelyn avulla muutoin kuin tilapäisesti estyy tai vaikeutuu tietoliikenneyhteyksien katkeamisen, tietojärjestelmien käyttöhäiriön tai muun näihin verrattavan syyn vuoksi, oikeusministeriö voi päättää, millä tavalla rekisteriä on pidettävä päätöksessä mainittuna aikana. Päätös voi koskea määrättyjen kirjaamisviranomaisten toimialuetta kokonaan tai osittain taikka vain osaa rekisterin tiedoista. Oikeusministeriön on huolehdittava siitä, että kirjaamisviranomaiset saavat väliaikaisen rekisterin pitämistä varten tarpeelliset tiedot aikaisemmista kirjaamismerkinnöistä.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 1987.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.

Mitä 26 §:n 1 momentissa tarkoitetuista korvattavista rekistereistä annettavista todistuksista ja otteista on muussa laissa tai asetuksessa säädetty, koskee lainhuuto- ja kiinnitysrekisterin käyttöön ottamisen jälkeen lainhuuto- ja kiinnitysrekisteristä annettavia todistuksia.