Kansanterveystyön yleinen suunnittelu, ohjaus ja valvonta kuuluu sosiaali- ja terveysministeriön alaisena lääkintöhallitukselle.

Terveyslautakunnan on annettava lääninhallitukselle tietoja kunnan suorittamasta kansanterveystyöstä.

Kansaterveystyöhön kuuluvina velvollisuuksina 19 §:ssä mainitussa laissa tarkoitetun toteuttamissuunnitelman rajoissa kunnan tulee:

Kunnan asukkaalla tarkoitetaan tässä laissa henkilöä, jolla on kunnassa väestökirjalain (141/69) mukainen kotipaikka. Tässä laissa kunnan asukkaaksi katsotaan myös sellainen kunnassa oleskeleva Suomen kansalainen, jolla ei ole Suomessa väestökirjalain mukaista kotipaikkaa. Henkilön asuin- ja kotikunnalla tarkoitetaan kuntaa, jonka asukas hän on.

Sen lisäksi, mitä 14 §:ssä on säädetty, kunnan, jonka velvollisuudeksi se asetuksella säädetään, tulee kansanterveystyöhön kuuluvina velvollisuuksina 19 §:ssä mainitussa laissa tarkoitetun toteuttamissuunnitelman rajoissa:

Tämän lain nojalla kunnan järjestämään toimintaan sovelletaan sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annettua lakia (677/82), ellei erikseen ole toisin säädetty.

Siitä poiketen, mitä 21 §:ssä on säädetty, voidaan pysyvästi laitoshoidossa olevalta potilaalta periä ylläpidosta ja hoidosta terveyskeskuksessa asetuksella tarkemmin säädettävin perustein määräytyvä potilaan maksukyvyn mukainen maksu. Maksun määräytymisessä noudatetaan soveltuvin osin sosiaalihuoltolain (710/ 82) 28 §:ssä tarkoitetun laitoshuollon maksujen määräytymisperusteita. Maksu voidaan alentaa tai jättää perimättä, jos siihen potilaan toimeentuloedellytykset, elatusvelvollisuus, asuntomenot, hoitoaika tai muut hoidolliset näkökohdat huomioon ottaen on syytä.

Maksusta päättää terveyslautakunta. Lautakunta voi kuitenkin vahvistamiensa perusteiden ja yleisten ohjeiden mukaisesti määrätä alaisensa viranhaltijan päättämään maksun määräämisestä, alentamisesta tai perimättä jättämisestä.

Sen estämättä mitä muualla laissa on säädetty, ovat pysyvästi laitoshoidossa oleva sekä kansaneläkelaitos ja eläketurvakeskus velvollisia antamaan terveyslautakunnalle tai 3 momentissa tarkoitetulle viranhaltijalle tämän pykälän mukaisen maksun määräämiseksi tarpeelliset tiedot.

Jos henkilö kieltäytyy antamasta 4 momentissa tarkoitettuja tietoja tai antaa hyötymistarkoituksessa ilmeisen virheellisiä tietoja, terveyslautakunta voi määrätä maksun, mikä todennäköisesti vastaisi oikeiden tietojen perusteella määrättävää maksua.

Edellä 21 a §:n 3 momentissa tarkoitettuun viranhaltijan tekemään päätökseen ei saa valittamalla hakea muutosta.

Milloin asianomainen on tyytymätön 1 momentissa tarkoitettuun päätökseen, hänellä on oikeus asetuksessa tarkemmin säädettävällä tavalla saada päätös terveyslautakunnan käsiteltäväksi. Tätä tarkoittava vaatimus on tehtävä neljäntoista päivän kuluessa siitä, kun asianomainen on saanut päätöksestä tiedon. Päätökseen on liitettävä ohjeet sen saattamisesta lautakunnan käsiteltäväksi.

Terveyslautakunnan maksun määräämistä koskevaan päätökseen haetaan muutosta valittamalla lääninoikeuteen kolmenkymmenen päivän kuluessa päätöksen tiedoksi saamisesta. Valitus voidaan sanotun ajan kuluessa antaa myös terveyslautakunnalle, jonka on toimitettava se oman lausuntonsa ohella lääninoikeudelle.

Lääninoikeuden edellä 3 momentissa tarkoitettuun päätökseen ei saa valittamalla hakea muutosta.

Jollei muuta ole sovittu, lasketaan 22 §:ssä tarkoitettu korvaus siten, että terveyskeskuksen sairaansijojen edellisen varainhoitovuoden käyttömenojen kokonaismäärään lisätään 10 % ja siitä vähennetään ylläpitomaksut sekä muut käyttötulot. Vähennettäviin tuloihin ei kuitenkaan lueta sairaanhoidon korvauksia muilta laitoksilta, kuntakohtaisia valtionosuuksia, kuntien maksuosuuksia eikä tämän pykälän mukaan suoritettavia korvauksia. Näin laskettu kokonaismäärä jaetaan terveyskeskuksen hoitopäivien kokonaisluvulla ja osamäärä kerrotaan kysymyksessä olevan potilaan hoitopäivien luvulla.

Milloin lääkintöhallitus pitää sitä tarpeellisena, kunta on velvollinen määräämään kansanterveystyötä tekevän viranhaltijan osallistumaan tämän toimialaa koskevaan lääkintöhallituksen järjestämään tai hyväksymään täydennyskoulutukseen, kuitenkin vähintään kerran viidessä vuodessa.