Tarkastusvirasto suorittaa valtion viranomaisten, laitosten ja liikeyritysten taloudenhoidon tarkastusta ja valvontaa. Sen lisäksi viraston tulee, asetuksella ehkä säädettävin rajoituksin, muutoinkin valvoa ja tarkastaa valtion varojen käyttöä ja valtion omaisuuden hoitoa sekä niitä koskevaa tilinpitoa. Tarkastus ja valvonta ei kuitenkaan käsitä eduskunnan taloudenhoitoa ja sen vastattavina olevien rahastojen hallintoa eikä Suomen pankin, Postipankin eikä kansaneläkelaitoksen toimintaa.

Tarkastusvirastossa voi olla pääjohtajan, osastopäällikön, suunnittelupäällikön, toimistopäällikön, erikoistutkijan, ylitarkastajan ja tarkastajan virkoja sekä apulaistarkastajan, notaarin, kirjaajan, kanslistin, toimistoapulaisen, konekirjoittajan ja vahtimestarin toimia.

Pääjohtajan, osastopäällikön, suunnittelupäällikön ja erikoistutkijan virat voivat olla sopimuspalkkaisia.

Tarkastusvirastossa voi olla myös ylimääräisiä toimenhaltijoita ja tilapäisiä toimihenkilöitä.

Tarkastusvirasto voi käyttää apunaan asiantuntijoita.

Jos tarkastusviraston valvontaan 2 §:n 1 momentin mukaan kuuluvassa toiminnassa on virheellisellä menettelyllä aiheutettu valtiolle vahinkoa, tarkastusviraston tulee ilmoittaa siitä asianmukaista toimenpidettä varten sille valtion viranomaiselle, laitokselle tai liikeyritykselle, jonka taloudenhoidossa virheellisyys on havaittu. Jos virheellinen menettely on todettu muussa 2 §:n 1 tai 2 momentissa tarkoitetussa varojen käytössä, ilmoitus on tehtävä tätä toimintaa yleisesti valvovalle valtion viranomaiselle.

Jos havaittu virheellisyys koskee niin vähäistä rahamäärää, että asian selvittämisestä, sen edelleen käsittelemisestä tarkastusvirastossa tai oikaisun toimeenpanosta katsotaan aiheutuvan työtä tai kustannuksia enemmän kuin virheellisyydestä on aiheutunut vahinkoa, tarkastusvirasto voi asetuksella säädettävissä rajoissa päättää, että asia ei anna aihetta toimenpiteisiin.

Tehtäessä 1 momentissa tarkoitettua päätöstä on otettava huomioon, onko virheellinen menettely jatkunut tai onko toimenpiteisiin ryhtyminen virheen johdosta tarpeen periaatteellisista syistä.

Valtion viranomaisen, laitoksen ja liikeyrityksen on annettava tarkastusvirastolle tieto toimenpiteestä, johon 8 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen johdosta on ryhdytty.

Jos virheellinen menettely käsittää rikoksen eikä 8 §:ssä tarkoitettu viranomainen, laitos tai liikeyritys ryhdy toimenpiteisiin asianomaisen saattamiseksi syytteeseen, tarkastusviraston tulee ryhtyä tällaisiin toimenpiteisiin.

Jos rikos on vahapatoinen, tarkastusvirasto voi olla ryhtymättä 1 momentissa tarkoitettuihin toimenpiteisiin.

Palvelussuhteessa valtiolle aiheutetun vahingon korvaamisesta on voimassa, mitä siitä on erikseen säädetty.