1) luovutettavaa ei saa siinä valtiossa, johon hänet luovutetaan, asettaa syytteeseen tai rangaista muusta ennen luovuttamista tehdystä rikoksesta kuin siitä, josta hänet luovutetaan, jos Suomen tuomioistuin on jo ratkaissut rikosta koskevan asian tai Suomen viranomainen on päättänyt, ettei häntä aseteta siitä syytteeseen;

2) luovutettavaa Suomen kansalaista ei saa siinä valtiossa, johon hänet luovutetaan, myöskään asettaa syytteeseen tai rangaista muusta ennen luovuttamista tehdystä rikoksesta kuin siitä, josta hänet luovutetaan, paitsi

a) jos siihen on annettu erityinen lupa 21 §:n mukaisesti, tai

b) jos luovutettu on siihen tuomioistuimessa suostunut, tai

c) jos hän, tultuaan lopullisesti syytteestä vapautetuksi tai suoritettuaan täydelleen rangaistuksen ja päästyään vapaaksi, jää maahan pitemmäksi ajaksi kuin yhdeksi kuukaudeksi sen jälkeen, kun estettä poistumiseen ei ole ollut, taikka

d) jos hän maasta poistuttuaan palaa sinne;

3) luovutettavaa, joka ei ole Suomen kansalainen, ei saa muuten kuin 2 kohdassa mainituilla edellytyksillä asettaa syytteeseen tai rangaista sellaisesta ennen luovuttamista tehdystä valtiollisesta rikoksesta, josta häntä ei ole luovutettu; sekä

4) luovutettavaa ei saa luovuttaa edelleen kolmannelle valtiolle ennen luovuttamista tehdystä rikoksesta, ellei siihen ole annettu erityistä lupaa luovuttamispäätöksessä tai 21 §:n mukaisesti.