Laki sotilasvammalai… (304 / 1975, alkuperäinen)

Voimassaolo ei tiedossa

Laki sotilasvammalain muuttamisesta. (304 / 1975, alkuperäinen)

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

10 §.

Päivärahan ja elinkoron lisäysosana voidaan antaa:

1) sille, joka ruumiinvamman tai sairauden johdosta on joutunut niin avuttomaan tilaan, ettei hän voi tulla toimeen ilman toisen apua tai jonka vaikea vamma tai sairaus muutoin aiheuttaa hänelle poikkeuksellista haittaa, enintään 20 markkaa päivältä niin kauan kuin sanotut edellytykset ovat olemassa, ei kuitenkaan siltä ajalta, jona hänelle annetaan hoitoa sairaalassa tai muussa laitoksessa kahta kuukautta kauemmin;

3) sille, jolla on moottorikäyttöinen invalidipyörä tai sen sijasta muu moottorikäyttöinen ajoneuvo, käyttö- ja huoltokustannuksiin 400 markkaa vuodessa, kuitenkin siten että auton käyttö- ja huoltokustannuksiin suoritetaan 800 markkaa vuodessa;

4) sokealle, jolla on koulutettu opaskoira, 3 markkaa 20 penniä päivältä; sekä

14 §.

Jos 1 §:ssä tarkoitetun henkilön vamman tai sairauden seurauksena on ollut kuolema tahi hän omatta syyttään on kadonnut sellaisissa olosuhteissa, joiden perusteella kuoleman johdosta olisi suoritettava korvausta, suoritetaan huoltoeläkettä niille, jotka hänen kuollessaan tai kadotessaan olivat hänen 5 §:ssä tarkoitettuja omaisiaan, vanhemmalle myös silloin, kun hän myöhemmin tulee tällaiseksi omaiseksi. Mitä edellä on sanottu, on myös noudatettava, jos vahingoittuneella tai sairastaneella kuollessaan oli vähintään 80 prosentiksi arvioidun työkyvyttömyysasteen mukainen, ainakin vuodeksi vahvistettu elinkorko. Jos voidaan arvioida, että edellä tarkoitettu työkyvyttömyys olisi kestänyt ainakin vuoden, huoltoeläke suoritetaan, vaikka työkyvyttömyysastetta kuoleman johdosta ei ole voitu vahvistaa sanotuksi ajaksi.

Muussa kuin 1 momentissa mainitussa tapauksessa suoritetaan, milloin vahingoittuneella tai sairastuneella kuollessaan oli vähintään 30 prosentiksi arvioidun työkyvyttömyysasteen mukainen, ainakin vuodeksi vahvistettu elinkorko, hänen 5 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulle omaiselleen huoltoeläkkeenä kolmeneljännestä sen 2 momentissa mainitusta vuotuismäärästä, jos työkyvyttömyysaste oli vähintään 60 prosenttia, puolet sen vuotuismäärästä, jos työkyvyttömyysaste oli pienempi kuin 60 mutta vähintään 50 prosenttia ja kolmannes sen vuotuismäärästä, jos työkyvyttömyysaste oli sitä pienempi. Jos kuoleman johdosta on suoritettava korvausta tapaturmavakuutuslain tai siinä säädettyjen perusteiden mukaisesti, suoritetaan tässä momentissa säädettyä huoltoeläkettä vain sikäli ja siltä osin, kuin se ylittää samalta ajalta tapaturmavakuutuslain mukaisesti määräytyvän korvauksen. Jos voidaan arvioida, että edellä tarkoitettu työkyvyttömyys olisi kestänyt ainakin vuoden, huoltoeläke suoritetaan, vaikka työkyvyttömyysastetta kuoleman johdosta ei ole voitu vahvistaa sanotuksi ajaksi.

16 a §.

Jos 5 §:n 1 momentin 1 kohdassa mainitulla omaisella ei ole oikeutta edellä 14 §:ssä tarkoitettuun huoltoeläkkeeseen sen vuoksi, että vahingoittuneen tai sairastuneen työkyvyttömyysaste hänen kuollessaan oli vähemmän kuin 30 prosenttia mutta kuitenkin 10 prosenttia, suoritetaan hänelle hakemuksesta kertakaikkinen korvaus, jos hän on vailla kohtuullista elatusta. Korvauksena suoritetaan leskelle yhden vuoden täyttä huoltoeläkettä vastaava maärä ja lapselle, hänen ikänsä ja muut seikat huomioon ottaen, enintään tämä määrä.

Edellä tarkoitettu 1 momentin mukainen korvaus voidaan suorittaa myös milloin siinä mainittua huoltoeläkettä koskeva päätös ei ole saanut lainvoimaa. Jos asianomainen myöhemmin todetaan oikeutetuksi huoltoeläkkeeseen vähennetään siitä hänelle maksettu kertakaikkinen korvaus.

18 §.

Vahingoittuneelle tai sairastuneelle, jolla ei ole pysyviä vuosituloja, suoritetaan täysi täydennyskorko. Jos hänellä on pysyviä vuosituloja, täydennyskorosta vähennetään puolet 2 500 markkaa ylittävältä vuositulojen osalta. Pysyviksi vuosituloiksi, joiksi ei lueta tämän lain mukaista korvausta, katsotaan harkinnan mukaan todennäköinen säännöllinen tulo vuotta kohti sinä aikana, joksi täydennyskorko määrätään.

29 §.

Vakuutusoikeuden päätökseen, mikäli on kysymys siitä, oikeuttaako ruumiinvamma, sairaus, kuolema tai katoaminen tämän lain mukaiseen korvaukseen, saa hakea muutosta korkeimmalta oikeudelta viimeistään ennen kello 12 kuudentenakymmenentenä päivänä sen päivän jälkeen, jona valittaja on saanut tiedon vakuutusoikeuden päätöksestä. Vakuutusoikeuden 12 §:ssä, 14 §:ssä tarkoitetuissa työkyvyttömyysasteeseen perustuvaa huoltoeläkettä koskevissa, sekä 15 §:n 4 momentissa, 16, 16 a, 18 ja 42 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa antama päätös on lopullinen samoin kuin 5 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen henkilöiden oikeutta huoltoeläkkeeseen koskeva päätös, ei kuitenkaan siltä osalta, kuin on kysymys 1, 2 tai 3 §:ssä säädetyistä korvattavuuden edellytyksistä.

30 §.

Jos vahingoittuneelle tai sairastuneelle, jonka työkyvyttömyysaste on vähintään 30 prosenttia, on myönnetty 24 §:ssä tarkoitettu määräaikainen elinkorko eikä jatkokorvauksesta määräajan päättyessä ole päätöstä tehty, suoritetaan hänelle, mikäli jatkokorvauksen saamista varten tarvittava uusi selvitys on sitä varten määrätyssä ajassa esitetty, ennakkona hänen saamaansa elinkorkoa vastaava määrä sen maksukauden loppuun, jona päätös jatkokorvauksesta annetaan. Jos ennakko on suurempi kuin hänelle sen jälkeen ehkä määrätty elinkorko, älköön liikaa maksettua määrää perittäkö takaisin.

Jos elinkorko- tai huoltoeläkepäätös on muutoksenhaun johdosta poistettu ja asia on palautettu tapaturmavirastolle uudelleen käsiteltäväksi, maksetaan hakijalle korvaus ennakkona poistetun päätöksen tai siihen perustutvien muiden korvauspäätösten mukaisesti, kuitenkin enintään sen maksukauden loppuun, jona uusi päätös annetaan. Ennakkona ehkä liikaa maksettua määrää ei peritä takaisin.

Valitse pykälä aloittaaksesi keskustelun.

Ei vielä lähteitä näytettäväksi.