Laki kuntien yleisestä kalleusluokituksesta (955 / 1973, muutoksineen)

Maan eri kuntien välillä tutkimuksella todettujen elinkustannusten erojen perusteella toimitetaan kuntien yleinen kalleusluokitus niin kuin tässä laissa säädetään.

Tutkimuksella todetuista elinkustannusten eroista riippumatta kuntien yleinen kalleusluokitus voidaan painavista syistä vahvistaa myös siten, että kunnalle aikaisemmin vahvistettua kalleusluokkaa ei muuteta ja että kalleusluokituksen riittävä alueellinen yhtenäisyys otetaan huomioon.

Kunnat jaetaan kahteen kalleusluokkaan. Kalleusluokituksen vahvistaa valtioneuvosto valtiovarainministeriön esityksestä neljäksi kalenterivuodeksi. Erityisen paivavista syistä voidaan kalleusluokitusta muuttaa vahvistetun kauden aikana.

Kalleusluokitusta varten tarpeelliset tiedot elinkustannuksista hankkii samoin kuin tarvittavat tutkimukset ja valmistelutyön suorittaa valtiovarainministeriö, taikka se tutkimuslaitos tai muu toimielin, jolle valtiovarainministeriö on uskonut tämän tehtävän.

Kuntien viranomaiset ovat velvolliset pyynnöstä antamaan 1 momentissa tarkoitettuja tietoja valtiovarainministeriölle tai sille toimielimelle, jolle tietojen hankkiminen on uskottu.

Kalleusluokitusta vahvistettaessa voidaan ottaa huomioon ennen tämän lain voimaantuloa hankitut tiedot ja suoritetut tutkimukset.

Viranomaisen, jolle muun lain tai asetuksen nojalla on uskottu oikeus kuntien jakamiseen kalleusluokkiin, on, jos se aikoo poiketa tämän lain nojalla vahvistetusta yleisestä kalleusluokituksesta, alistettava asia valtioneuvoston yleisistunnossa ratkaistavaksi.

Tämä laki on voimassa vuoden 2007 loppuun, ja sitä sovelletaan kalleusluokitukseen vuosina 2006 ja 2007.