Maatilatalouden tuloverolaki (543 / 1967, muutoksineen)

Maatalouden tulos lasketaan valtion- ja kunnallisverotusta toimitettaessa tässä laissa säädetyllä tavalla.

Luonnollisen henkilön ja kuolinpesän maatalouden tuloksen jakamisesta pääomatuloksi ja ansiotuloksi sekä tappion vähentämisestä säädetään tuloverolaissa (1535/92) .

Puun myyntitulojen verotuksesta säädetään tuloverolaissa.

4 momentti on kumottu L:lla 22.12.2005/1156 .

Maataloudella tarkoitetaan varsinaista maataloutta sekä sellaista erikoismaataloutta taikka maa- tai metsätalouteen liittyvää muuta toimintaa, jota ei ole pidettävä eri liikkeenä.

Maatilalla tarkoitetaan tässä laissa itsenäistä taloudellista yksikköä, jolla harjoitetaan maa- tai metsätaloutta.

Maatalouden tulos lasketaan vähentämällä maatalouden puhtaasta tulosta maataloudesta johtuneen velan korot sekä indeksi- ja kurssitappiot.

Maatalouden puhtaaseen tuloon luetaan maatalouden harjoittajan kaikkien maatilojen maatalouden puhtaitten tulojen yhteismäärä. Metsätalouden puhtaaseen tuloon luetaan metsätalouden harjoittajan kaikkien maatilojen metsätalouden puhtaitten tulojen yhteismäärä.

Maatalouden tulokseen ei kuitenkaan lueta 5 §:n 1 momentin 5 ja 11 kohdassa tarkoitettuja maa-aineksista saatuja tuloja. Maatalouden tulosta laskettaessa ei myöskään vähennetä edellä mainittujen tulojen hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneita menoja tai niihin liittyvien velkojen korkoja.

Edellä 1 momentissa säädetystä poiketen yhteisön, avoimen yhtiön ja kommandiittiyhtiön korkomenot vähennetään siten kuin elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (360/1968) 18 a ja 18 b §:ssä säädetään.

Varojen maastapoistumisarvon lukemiseen yhteisön tuloon sovelletaan, mitä elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 51 e §:ssä säädetään. Maastapoistumisverotuksen maksunlykkäyksen osalta sovelletaan, mitä mainitun pykälän 5 momentissa säädetään. Siirrettäessä varoja, verotuksellinen kotipaikka tai kiinteän toimipaikan harjoittama liiketoiminta Suomeen, siirtyneiden varojen hankintamenoksi katsotaan lähtöjäsenvaltiossa vahvistettu mainitun lain 51 e §:n 3 momentissa tarkoitettu arvo, jos siirtävässä jäsenvaltiossa varat on arvostettu tähän arvoon.

Maatalouden verovuoden puhdas tulo on maataloudesta rahana tai rahanarvoisena etuutena verovuonna saatujen tulojen ja tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneiden menojen erotus.

Maatalouden veronalaiseksi tuloksi ei lueta verovelvollisen ja hänen perheensä yksityistaloudessa käytettyjen tilalta saatujen varsinaisen maatalouden tuotteiden ja puutarhatuotteiden luovutushintaa.

Verovelvollisen ottaessa 1 momentissa tarkoitetusta toiminnasta yksityistalouden käyttöön muuta kuin 2 momentissa tarkoitettua omaisuutta katsotaan omaisuuden alkuperäistä hankintamenoa vastaava määrä tai sitä alhaisempi todennäköinen luovutushinta veronalaiseksi luovutushinnaksi.

Eräiden rajat ylittävien hybridijärjestelyjen verotuksesta annetussa laissa (1567/2019) tarkoitettuihin järjestelyihin liittyvät tulot ovat kuitenkin veronalaisia ja menot vähennyskelpoisia mainitussa laissa säädetyllä tavalla.

Maatalouden veronalaiseksi tuloksi ei lueta luonnonsuojelulain (9/2023) 4 luvussa eikä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain (1299/2004) 1 a luvussa tarkoitettua tukea, jos tuki myönnetään tuensaajalle tavarana tai palveluna.

Edellä 4 §:ssä tarkoitettuja maatalouden verovuoden veronalaisia tuloja ovat muun ohessa:

L:lla 599/2024 muutettu 9 kohta tuli voimaan 1.1.2025. Aiempi sanamuoto kuuluu:

Mikäli verovelvollinen jatkaa tilalla maataloutta ja rakentaa uuden rakennuksen tai rakennelman taikka korjaa vahingoittunutta rakennusta tai rakennelmaa, niistä saadut luovutushinnat sekä vahingon-, vakuutus- ja muut korvaukset tuloutetaan, hankintamenon poistamatonta osaa vastaavaa määrää lukuun ottamatta, vähentämällä ne uuden tai korjatun rakennuksen tai rakennelman hankinta- tai perusparannusmenoista. Ellei rakennuksesta tai rakennelmasta saatua luovutushintaa tai vahingon-, vakuutus- ja muuta korvausta ole tuloutettu edellä mainituin tavoin sinä verovuonna, jona rakennus tai rakennelma on luovutettu, tuhoutunut tai vahingoittunut eikä kolmena seuraavana verovuotena, luetaan luovutushinta tai korvaus taikka sen tulouttamatta jäänyt osa sen verovuoden tuotoksi, jonka aikana se olisi viimeistään pitänyt vähentää hankinta- tai perusparannusmenoista.

Edellä 4 §:ssä tarkoitettuja tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneita vähennyskelpoisia menoja ovat muun ohessa: (30.12.1970/847)

Edellä 1 momentissa tarkoitetut menot vähennetään sen verovuoden tuloista, jonka aikana ne on suoritettu, kuitenkin niin, että 3 kohdassa tarkoitetut kotieläinten hankintamenot vähennetään verovelvollisen vaatiessa yhtä suurin vuotuisin poistoin kolmessa vuodessa ja 4 kohdassa tarkoitetut hankinta- ja perusparannusmenot sekä näihin tarkoituksiin käytetty osa 9 kohdan mukaisista oman puutavaran kantohinnoista 8–10 §:ssä säädetyllä tavalla.

Jos 1 momentissa tarkoitettujen menojen maksuksi on annettu vekseli, luetaan vekselin osoittama rahamäärä menoksi sinä vuonna, jona verovelvollinen on vekselin hyväksynyt.

Vähennyskelpoisia menoja eivät ole:

Sellaisten koneiden, kaluston ja laitteiden, joiden todennäköinen taloudellinen käyttöaika on enintään 3 vuotta, hankintameno vähennetään kokonaisuudessaan sinä verovuonna, jona se on suoritettu.

Muiden kuin 1 momentissa tarkoitettujen koneiden, kaluston ja laitteiden hankintamenot vähennetään menojäännöksestä tehtävin poistoin.

Menojäännös on verovuoden aikana käyttöön otettujen koneiden, kaluston ja laitteiden hankintamenojen sekä aikaisemmin käyttöön otettujen koneiden, kaluston ja laitteiden poistamattomien hankintamenojen summa vähennettynä koneista, kalustosta ja laitteista verovuoden aikana saaduilla luovutushinnoilla ja muilla vastikkeilla sekä vahingon-, vakuutus- ja muilla korvauksilla ynnä koneiden, kaluston ja laitteiden hankintaan ja perusparannuksiin saaduilla avustuksilla.

Verovuoden poiston suuruus saa olla enintään 25 prosenttia menojäännöksestä. Jos näin laskettu poisto on pienempi kuin 10 prosenttia verovuoden päättyessä käytössä olevien verovuoden ja kolmen sitä edeltäneen verovuoden aikana käyttöön otettujen koneiden, kaluston ja laitteiden hankintamenojen yhteismäärästä, saadaan poisto kuitenkin tehdä viimeksi mainitun suuruisena.

Menojäännöstä laskettaessa vähentämättä jäänyt osa koneista, kalustosta ja laitteista saaduista luovutushinnoista ja muista vastikkeista sekä vahingon-, vakuutus- ynnä muista sellaisista korvauksista katsotaan verovuoden veronalaiseksi tuloksi.

Jos verovelvollinen osoittaa, että kaiken tässä pykälässä tarkoitetun omaisuuden käypien arvojen yhteismäärä on verovuoden päättyessä omaisuuden arvonalenemisen, tuhoutumisen, vahingoittumisen tai muun syyn vuoksi pienempi kuin menojäännös, josta on tehty verovuoden poisto, saadaan menojäännöksestä tehdä sellainen lisäpoisto, joka alentaa menojäännöksen sanottuun yhteismäärään.

Hankintamenona pidetään myös koneiden, kaluston ja laitteiden perusparannusmenoja.

Enintään 1 200 euron suuruinen menojäännös saadaan poistaa kerralla.

Rakennuksen ja rakennelman hankintameno johon luetaan myös rakennuksen ja rakennelman 6 §:n 4 kohdassa tarkoitetut perusparannusmenot, vähennetään poistamatta olevan hankintamenon osan perusteella määrättävin poistoin.

Verovuoden poiston suuruus saa olla enintään:

Jos verovelvollinen osoittaa, että tässä pykälässä tarkoitetun rakennuksen tai rakennelman käypä arvo on verovuoden päättyessä omaisuuden arvonalenemisen; tuhoutumisen, vahingoittumisen tai muun syyn vuoksi sen poistamatonta hankintamenon osaa pienempi, saadaan hankintamenosta tehdä sellainen lisäpoisto, joka alentaa poistamattoman hankintamenon osan käyvän arvon suuruiseksi.

Maatalouteen kuuluvan rakennuksen tai rakennelman enintään 1 000 euron suuruinen poistamaton hankintameno vähennetään kertapoistona.

Salaojien, siltojen, patojen ja muiden sellaisten hyödykkeiden hankintamenot, joita ei muiden säännösten perusteella ole vähennetty, vähennetään menojäännöksestä tehtävin poistoin.

Menojäännös on verovuoden aikana tehtyjen salaojien, siltojen, patojen ja muiden sellaisten hyödykkeiden hankintamenojen sekä aikaisemmin tehtyjen salaojien, siltojen, patojen ja muiden sellaisten hyödykkeiden poistamattomien hankintamenojen summa vähennettynä salaojista, silloista, padoista ja muista sellaisista hyödykkeistä verovuoden aikana saaduilla luovutushinnoilla ja muilla vastikkeilla sekä vahingon-, vakuutus- ja muilla korvauksilla ynnä salaojitusavustuksilla.

Verovuoden poiston suuruus saa olla enintään 10 prosenttia menojäännöksestä. Salaojien poiston suuruus saa kuitenkin olla enintään 20 prosenttia ja vesistön pilaantumisen ja ulkoilman saastumisen estämiseksi hankittujen hyödykkeiden poiston suuruus saa olla enintään 25 prosenttia menojäännöksestä.

Hankintamenona pidetään myös salaojien, siltojen, patojen ja muiden sellaisten hyödykkeiden perusparannusmenoja.

5 momentti on kumottu L:lla 30.12.1992/1541 .

Verovelvollinen voi vähentää maatilan maatalouden puhtaasta tulosta veroilmoituksessaan ennen verovuodelta toimitettavan verotuksen päättymistä tekemänsä varauksen ( tasausvaraus ). Tasausvarauksen suuruus on enintään 40 prosenttia maatilan maatalouden puhtaasta tulosta ennen varauksen vähentämistä, kuitenkin enintään 25 000 euroa. Pienempää kuin 800 euron tasausvarausta ei kuitenkaan saa tehdä. Tasausvarauksen määrää laskettaessa jätetään täysien satojen eurojen yli menevä osa lukuun ottamatta.

Verovelvollinen voi vähentää maatilan maatalouden puhtaasta tulosta veroilmoituksessaan tekemänsä varauksen ( tasausvaraus ). Tasausvarauksen suuruus on enintään 40 prosenttia maatilan maatalouden puhtaasta tulosta ennen varauksen vähentämistä, kuitenkin enintään 13 500 euroa. Pienempää kuin 800 euron tasausvarausta ei kuitenkaan saa tehdä. Tasausvarauksen määrää laskettaessa jätetään täysien satojen eurojen yli menevä osa lukuun ottamatta.

Tasausvaraus on luettava maatilan maatalouden veronalaiseksi tuloksi tai käytettävä jäljempänä 10 b §:ssä mainitun omaisuuden hankinta- ja perusparannusmenojen kattamiseen viimeistään kolmantena verovuotena sen verovuoden päättymisestä, jolta jätetyssä veroilmoituksessa tasausvaraus on tehty. Aikaisemmin tehty varaus on käytettävä ennen myöhemmin tehtyä varausta.

Tasausvarauksella katettu meno tai sen osa ei ole verotuksessa vähennyskelpoinen.

Tasausvarausta saadaan käyttää seuraavien maatalouden käyttöomaisuushyödykkeiden hankinta- ja perusparannusmenoihin:

Tasausvarausta on käytettävä 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuihin hankintamenoihin sinä verovuonna, jona hyödyke on hankittu, ja perusparannusmenoihin sinä verovuonna, jona perusparannus on suoritettu. Tasausvarausta on käytettävä 1 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuihin hankinta- ja perusparannusmenoihin sinä verovuonna, jona hyödykkeen rakennustyö on aloitettu tai se on valmistunut.

Jollei verovelvollinen ole esittänyt selvitystä tasausvarauksen lukemisesta tuloksi tai käyttämisestä 10 a ja 10 b §:ssä tarkoitetulla tavalla, tasausvaraus luetaan maatilan maatalouden veronalaiseksi tuloksi sinä verovuotena, jona se olisi viimeistään ollut luettava tuloksi tai käytettävä.

Maatalouden harjoittamisen lopettaneen verovelvollisen käyttämättömät tasausvaraukset luetaan sen verovuoden veronalaiseksi tuloksi, jona hän on lopettanut maatalouden harjoittamisen. Varauksia ei kuitenkaan lueta tuloksi verovelvollisen kuoleman johdosta, jos verovelvollisen kuolinpesä, jota verotetaan erillisenä verovelvollisena, jatkaa maatalouden harjoittamista.

Maatalouden puhtaasta tulosta vähennetään maataloudesta johtuneen velan korot sekä indeksi- ja kurssitappiot.

Maatalouden harjoittaja saa sen lisäksi, mitä 6 §:ssä säädetään, vähentää:

Työmatkalla 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetaan matkaa, jonka maatalouden harjoittaja tilapäisesti tekee maatalouteen liittyvänä tavanmukaisen toiminta-alueensa ulkopuolelle. Vähennyksen tekemisessä noudatetaan soveltuvin osin Verohallinnon tuloverolain 73 §:n 2 momentin nojalla antaman päätöksen perusteita.

Edellä 1 momentin 2 kohdassa säädetyn vähennyksen myöntäminen edellyttää ajopäiväkirjaa tai muuta luotettavaa selvitystä auton käytöstä ja maatalouteen liittyvistä matkoista.

4 momentti on kumottu L:lla 30.12.2013/1251 .

Työnantaja saa sen lisäksi, mitä 6 §:ssä säädetään, vähentää tämän pykälän 2–4 momentin mukaan määräytyvän koulutusvähennyksen yhteistoimintalain (1333/2021) 9 §:ssä tarkoitettuun kehittämissuunnitelmaan tai taloudellisesti tuetusta ammatillisen osaamisen kehittämisestä annetun lain (1136/2013) 3 §:ssä tarkoitettuun koulutussuunnitelmaan perustuvasta maataloudessa työskennelleen työntekijän koulutuksesta, jos:

Työnantaja saa sen lisäksi, mitä 6 §:ssä säädetään, vähentää tämän pykälän 2–4 momentin mukaan määräytyvän koulutusvähennyksen yhteistoimintalain (1333/2021) 9 §:ssä tarkoitettuun kehittämissuunnitelmaan tai taloudellisesti tuetusta ammatillisen osaamisen kehittämisestä annetun lain (1136/2013) 3 §:ssä tarkoitettuun koulutussuunnitelmaan perustuvasta maataloudessa työskennelleen työntekijän koulutuksesta, jos:

Koulutusvähennyksen määrä lasketaan siten, että yrityksen työntekijöiden keskimääräinen päiväpalkka kerrotaan koulutusvähennykseen oikeuttavien koulutuspäivien määrällä, ja näin saatu tulo jaetaan luvulla 2.

Keskimääräinen päiväpalkka saadaan jakamalla työttömyysetuuksien rahoituksesta annetun lain (555/1998) 19 a §:n mukainen työnantajan työttömyysvakuutusmaksun perusteena oleva verovuoden palkkasumma verovuoden keskimääräisellä työntekijämäärällä ja näin saatu osamäärä luvulla 200. Jos verovuoden pituus poikkeaa 12 kuukaudesta, suhteutetaan edellä mainittu jakajana käytettävä luku verovuoden pituutta vastaavasti.

Koulutuspäivänä pidetään päivää, jona koulutuksen kesto on ollut vähintään kuusi tuntia. Koulutuspäivä voi muodostua myös useasta koulutuksesta tai koulutusjaksosta, joiden yhteenlaskettu kesto verovuonna on vähintään kuusi tuntia. Verovuonna koulutusvähennykseen oikeuttaa enintään kolme koulutuspäivää työntekijää kohti.

Työnantajan on laadittava kirjallinen selvitys koulutusvähennyksen laskentaperusteista ja 1–4 momentissa säädettyjen koulutusvähennyksen edellytysten täyttymisestä. Selvitys koulutusvähennyksen edellytysten täyttymisestä on laadittava työntekijäkohtaisesti.

Koulutusvähennykseen ei ole kuitenkaan oikeutta tuloverolain (1535/1992) 20 ja 21 §:ssä tarkoitetulla yhteisöllä, 21 a §:ssä tarkoitetulla yliopistolla, 21 b §:ssä tarkoitetulla ammattikorkeakouluosakeyhtiöllä eikä yhdistyksillä ja säätiöillä.

Jos omistusoikeus maatilaan on vuoden 1967 jälkeen siirtynyt perintönä, lahjana, testamentilla tai muulla vastikkeettomalla saannolla uudelle omistajalle, on tällä oikeus tehdä rakennusten, koneiden, kaluston ja laitteiden sekä 10 §:ssä tarkoitettujen hyödykkeiden hankinta- ja perusparannusmenoista samat poistot sekä 13 §:n 1 momentissa tarkoitetuista menoista samat vähennykset kuin edellinen omistaja olisi saanut tehdä.

Maatilan tai sen osan luovutuksesta saadut voitot verotetaan tuloverolaissa säädetyllä tavalla.

Maatilasta tai sen osasta saadut vuokrat ja muut sellaiset korvaukset, 5 §:n 1 momentin 9 kohdassa tarkoitettuja tuloja lukuun ottamatta, verotetaan tuloverolaissa säädetyllä tavalla.

Tämän lain säännöksiä ei sovelleta kunnallisverotukseen Ahvenanmaan maakunnassa.

Jos Ahvenanmaan maakuntalainsäädännössä annetaan tarvittavat säännökset, voidaan asetuksella määrätä, että laki tulee voimaan myös 1 momentissa tarkoitetussa verotuksessa.

Tarkemmat määräykset tämän lain täytäntöönpanosta ja soveltamisesta annetaan asetuksella.

Tätä lakia sovelletaan ensi kerran vuodelta 1968 toimitettavassa valtion- ja kunnallisverotuksessa ja sillä kumotaan 11 päivänä joulukuuta 1933 annettu laki maatalouskiinteistöstä saatujen tulojen verottamisesta kaupungeissa ja kauppaloissa (305/33) sekä 22 päivänä lokakuuta 1943 annettu laki eräistä toimenpiteistä vajatuottoisten metsien uudistamiseksi (834/43) kuitenkin niin, että viimeksi mainittua lakia on sovellettava tämän lain voimaantulon jälkeenkin, milloin lain 5 §:ssä tarkoitettu verovapaus on alkanut ennen tämän lain voimaantuloa.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.