Vanginkuljetusasetus (165 / 1954, muutoksineen)

Vanginkuljetuksesta huolehtivat poliisi- ja vankilaviranomaiset.

Poliisiviranomaisen toimesta suoritettavan vanginkuljetuksen ylin johto ja valvonta kuuluu sisäasiainministeriölle ja vankilaviranomaisen toimesta suoritettavan kuljetuksen osalta oikeusministeriölle.

Vanginkuljetusta läänissä johtaa ja valvoo vastaavasti lääninhallitus ja lääninvankilan johtokunta.

Poliisipiirin päällikkö valvoo, että hänen käskynalaisensa tarkoin noudattavat vanginkuljetuksesta annettuja säännöksiä ja ohjeita.

Vankilaviranomainen huolehtii vankiloitten välisestä, vankilan ja rautateiden vankivaunun sekä eri vankivaunujen välisestä samoin kuin vankivaunussa tapahtuvasta kuljetuksesta. Jos vanki on kuljetettava vankilasta oikeuteen siinä kunnassa, jossa vankila sijaitsee tai jos vanki siirretään vankilasta sairaalahoitoon, on kuljetus niin ikään vankilaviranomaisen asia.

Muusta vanginkuljetuksesta huolehtii poliisiviranomainen.

Oikeusministeriö ja sisäasiainministeriö voivat sopia rangaistuslaitoskohtaisesti vankeinhoitoviranomaisten ja poliisiviranomaisten välisestä tehtävänjaosta toisin kuin 1 ja 2 momentissa säädetään, jos se vankeinhoito- ja poliisiviranomaisten käytettävissä olevien voimavarojen sekä alueellisten tai paikallisten olosuhteiden vuoksi on tarkoituksenmukaista. (18.4.2002/308)

Kuljetus on järjestettävä siten, ettei se ole vahingollinen vangin terveydelle.

Vangin kuljetus on suoritettava ilman tarpeetonta viivytystä.

Pyhä- ja juhlapäivinä kuljetettakoon vankeja ainoastaan pakottavissa tapauksissa.

Kuljetus on suoritettava, mikäli mahdollista, rautateitse vakinaisilla vankivaunuilla, mutta muutoin lyhintä ja tarkoituksenmukaisinta tietä käyttäen.

Kuljetettavaa on tarkoin vartioitava. Tarvittaessa voidaan hänet kahlehtia.

Naista älköön kahlehdittako, elleivät erityiset syyt sitä välttämättömästi vaadi.

Kuljetuksessa sattuneista häiriöistä on kiireellisesti ilmoitettava poliisiviranomaiselle ja on niistä sekä poikkeamisesta vankipassin määräyksestä tehtävä merkintä vankipassiin.

Vakinaisessa vanginkuljetuksessa rautateitse on käytettävä joko erityistä vankivaunua tai muun vaunun eristettyä osastoa.

Vakinaisilla vankivaunuvuoroilla tulee aina seurata yksi tai useampi vartija.

Rautateitse tapahtuvassa ylimääräisessä vanginkuljetuksessa on ensisijaisesti käytettävä luottokuljetusta.

Vanginkuljetus on järjestettävä siten, ettei vanki tarpeettomasti joudu yleisen huomion kohteeksi.

Vankivaatteisiin puettua vankia ei saa ilman pakottavaa syytä kuljettaa muiden matkustajain joukossa junassa, linja-autossa, laivassa tai muussa kulkuneuvossa.

Vanginkuljetuksesta poliisipiirissä huolehtii erityinen vanginkuljettaja, jollei sisäasiainministeriö määrää sitä asianomaisen piirin osalta poliisin tehtäviin kuuluvaksi.

Sisäasiainministeriö voi asianomaisia viranomaisia kuultuaan määrätä kahden tai useamman poliisipiirin vanginkuljetuksen yhden kuljettajan hoidettavaksi.

Vankia säilytetään muun kuin rautatiekuljetuksen aikana poliisivankilassa tai muussa sisäasiainministeriön hyväksymässä säilytyspaikassa.

Yksityiskohtaiset ohjeet vanginkuljetuksen hoitamisesta läänin poliisipiireissä antaa lääninhallitus sovittuaan asiasta, sikäli kuin se koskee sekä poliisi- että vankilaviranomaista, asianomaisen lääninvankilan johtokunnan kanssa.

Vanginkuljettajan ottaa toimeensa lääninhallitus sopimuksen perusteella kolmenkymmenen päivän hakuajan jälkeen enintään kolmeksi vuodeksi kerrallaan.

Hakemukset, joihin on liitettävä ilmoitus vaaditusta korvauksesta ja muu tarpeellinen selvitys, on jätettävä poliisipiirin päällikölle, joka antaa hakemuksista lausuntonsa ja lähettää ne lääninhallitukselle.

Vanginkuljettajan kanssa tehtävässä sopimuksessa on tarkoin lueteltava toimeen kuuluvat oikeudet ja velvollisuudet.

Vanginkuljettajan ollessa estynyt suorittamasta tehtäviään tulee hänen asettaa poliisipiirin päällikön hyväksymä sijainen.

Vanginkuljettajan on annettava kuljetettavakseen uskotulle vangille majoitus ja ravinto sekä kuljetettava hänet sen mukaan kuin vankipassi osoittaa oikeuden istuntopaikalle, poliisivankilaan, toiselle vanginkuljettajalle, vankivaunuun tai vankilaan. Jos vankia seuraa erityinen vartija, on vanginkuljettajan annettava hänellekin majoitus ja kyyditys.

Vanginkuljettaja on velvollinen ilmoituksen saatuaan saapumaan vankilaan, rautatieasemalle, laivalaiturille tai muulle sellaiselle paikalle vastaanottamaan kuljetettavaansa vankia. Vakinaisen vanginkuljetusvuoron aikana on vanginkuljettaja velvollinen saapumaan vastaavalle vastaanottopaikalle sen mukaan kuin siitä on toimeen otettaessa sovittu.

Vankeja passittavien viranomaisten, lukuun ottamatta tuomioistuimia ja vankiloita, tulee pitää passituksista vuosittaista luetteloa, josta käy ilmi passin numero, päivämäärä, passitetun nimi sekä paikka, johon vanki on lähetetty.

Vankien kuljetuksesta ja säilytyksestä pidettävistä luetteloista määräävät sisäasiainministeriö ja oikeusministeriö.

Vangin kuljetuksessa ja hoidossa kuljetuksen kestäessä on soveltuvin kohdin noudatettava, mitä vankeinhoitolaitoksesta annetussa asetuksessa (86/50) on säädetty.

Poliisiviranomaisella on valta sallia vangin käydä vartioituna tapaamassa heikkona sairaana olevaa läheistä omaistaan tai saattamassa läheistä omaistaan hautaan.

Tarkemmat määräykset tämän asetuksen soveltamisesta antaa poliisiviranomaisen toimesta tapahtuvan kuljetuksen osalta sisäasiainministeriö oikeusministeriötä kuultuaan ja muilta osin oikeusministeriö sisäasiainministeriötä kuultuaan.

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1954, ja sillä kumotaan vankien kuljetuksesta 13 päivänä heinäkuuta 1926 annettu asetus (218/26) sekä sanotun asetuksen nojalla annetut määräykset, kuitenkin niin, että tällöin noudatettavat vanginkuljetussopimukset pysytetään niissä olevien ehtojen mukaisesti voimassa.