Leimaverolaki (662 / 1943, muutoksineen)

Valtiolle on suoritettava leimaveroa tämän lain säännösten mukaan.

Leimaveron suorittamisesta ovat vapaat, sen lisäksi mitä jäljempänä säädetään, valtio ja valtion laitokset, lukuunottamatta valtion liikelaitoksista annetussa laissa (627/87) tarkoitettuja liikelaitoksia, kansaneläkelaitos, Kera Oy, Teollisen Kehitysyhteistyön Rahasto Oy, Suomen Pankki, Suomen itsenäisyyden juhlarahasto ja valtion vakuusrahasto sekä virka-asioissa valtion viranomaiset.

Tämän lain säännöksistä poiketen noudatettakoon, mitä vieraiden valtioiden kanssa tehdyissä sopimuksissa toisin määrätään.

1–2 momentit on kumottu L:lla 23.12.1981/1007 .

3 momentti on kumottu L:lla 3.12.1993/1080 .

Seuraavista toimituskirjoista on suoritettava leimaveroa seuraavin määrin:

Leimaveron alaiseen asiakirjaan on:

Suoritettava leimavero määräytyy täysin markoin siten, että markkojen yli menevät pennit jätetään ottamatta lukuun. Leimaveron määrää laskettaessa otetaan käytettävä peruste kuitenkin lukuun pennin tarkkuudella. (23.12.1988/1196)

Jos suoritettavan leimaveron määrä on vähemmän kuin 30 markkaa, sitä ei ole suoritettava. (3.12.1993/1080)

Leimavero maksetaan rahana valtiovarainministeriön määräämään maksupaikkaan, jollei tässä laissa toisin säädetä. (3.12.1993/1080)

Verohallitus antaa tarkemmat määräykset suoritusten maksamisesta leimattavaan asiakirjaan tehtävästä kuittausmerkinnästä tai asiakirjaan kiinnitettävästä erillisestä kuitista sekä muista menettelyn yksityiskohdista.

Lääninverovirasto voi hakemuksesta myöntää luvan leimata asiakirjoja leimaverokoneella. Verohallitus hyväksyy tähän tarkoitukseen käytettävät koneet sekä antaa määräykset koneiden myyntiin, käyttöön ja huoltoon liittyvistä lupaehdoista, leimaverokoneiden käytöstä ja kertyneen leimaveron määräajoin tapahtuvasta suorittamisesta lääninverovirastolle. (9.8.1993/730)

Jos 70 §:n 3 momentissa tarkoitettua leimaveroa ei ole suoritettu lääninverovirastolle määräajassa, lääninverovirasto maksuunpanee laiminlyödyn määrän sen maksettavaksi, jolle on myönnetty lupa leimata asiakirjoja leimaverokoneella. (26.6.1987/591)

Jos leimavero on jätetty suorittamatta tai se on suoritettu määräajan jälkeen, sille maksuunpannaan veronlisäys sen mukaan kuin veronlisäyksestä ja viivekorosta annetussa laissa (1556/95) säädetään. (18.12.1995/1564)

3 momentti on kumottu L:lla 18.12.1995/1564 .

Valtioon ja sen laitoksiin ei sovelleta, mitä edellä tässä pykälässä on säädetty. (23.12.1988/1196)

Milloin asiallisen sallitaan oikeudelle tai virastolle pääkirjan asemasta esittää tai antaa oikeaksi todistettu jäljennös, on samalla, jollei pääkirjaa esitetä asianmukaisesti leimattuna, ulosottolain 2 luvun 13 §:ssä säädetyllä tavalla todistettava, että pääkirja on varustettu leimalla ja mihin määrään sekä että leima on asianmukaisesti tehty kelpaamattomaksi. Jos tätä ei noudateta taikka jos jotakin on laiminlyöty pääkirjan asianmukaiseen leimaamiseen nähden, varustettakoon jäljennös leimalla, kuten pääkirjasta on säädetty, tai sillä leimamäärällä, joka pääkirjasta puuttuu.

Jos toimituskirja on varmennettava, tulee varmentajan määrätä, paljonko siitä on leimaveroa suoritettava, ja vastatkoon hän tästä toimenpiteestään. Kirjaaja tai muu virkamies, joka toimituskirjan antaa asialliselle, on vastuunalainen siitä, että toimituskirja varustetaan varmentajan määräämällä leimalla. Muissa tapauksissa vastatkoon toimituskirjan leimaamisesta se virkamies, joka on toimituskirjan antanut.

Siitä viranomaisesta, jonka asiana on määrätä harkinnasta riippuva leimavero, säädetään 10 §:ssä tai sen soveltamisesta annettavissa määräyksissä.

Vekselistä ja leimaveron alaisesta velkakirjasta tai muusta asiakirjasta suoritettavasta leimaverosta on vastuussa vekselin, velkakirjan tai muun asiakirjan antaja. Jokainen, joka hankkimansa oikeuden todisteeksi vastaanottaa vekselin tai asiakirjan tai joka sellaisen siirtää taikka esittää vekselin hyväksyttäväksi tai maksettavaksi, vastaa kuitenkin myös siitä, että leimaverovelvollisuus täytetään asianmukaisesti. (3.12.1993/1080)

Lääninverovirasto valvoo vekselin ja velka-asiakirjan leimaamisvelvollisuutta koskevien tämän lain säännösten noudattamista. (23.12.1988/1196)

Lääninverovirastolle on vaadittaessa esitettävä valvontaa varten tarvittavat asiakirjat ja muu tarpeellinen selvitys. (23.12.1988/1196)

Jos 1 momentissa tarkoitetusta vekselistä tai velkakirjasta ei ole suoritettu leimaveroa säädetyssä ajassa, lääninverovirasto maksuunpanee leimaveron veronlisäyksineen 1 momentissa tarkoitetun vastuuvelvollisen suoritettavaksi. (18.12.1995/1564)

Kiinteistöä koskevaan kauppakirjaan tai muuhun sellaiseen asiakirjaan, josta viranomaiselle annettaessa tai näytettäessä on suoritettava leimaveroa, on asiakirjan antaja tai esittäjä velvollinen kiinnittämään veron maksamisen todentavan maksukuitin.

Asiakirjaan, josta viranomaiselle annettaessa tai näytettäessä on suoritettava leimaveroa, on asiakirjan antaja tai esittäjä velvollinen kiinnittämään veron maksamisen todentavan maksukuitin.

Se, joka 72 ja 76 §:n mukaan vastaa siitä, että leimavero on oikein suoritettu, on velvollinen suorittamaan valtiolle korvausta perimättä jätetystä leimaverosta vahingonkorvauslain (412/74) mukaan. Tämä velvollisuus on silloinkin, kun valtion puolesta ei ole valitettu 92 §:n mukaan.

Viranomaisen on vastaanottaessaan asiakirjan, johon on kiinnitetty veron maksamisen todentava maksukuitti, tehtävä kuittiin leimasinta käyttäen tai musteella kirjoittaen merkintä ""mitätön"" tai ""kelpaamaton"" sekä päivämäärä, jolloin tämä tehdään.

Se, joka 74 §:n mukaan on vastuussa leimaveron suorittamisesta, vastaa myös siitä, että asiakirjaan kiinnitettyyn veron maksamisen todentavaan maksukuittiin tehdään 1 momentissa tarkoitetut merkinnät.

Jos vekselissä, velkakirjassa tai muussa asiakirjassa mainittu arvo, jona perusteella leimavero on suoritettäva, on ilmaistu ulkomaan rahassa, on tämä arvo asiakirjaa rahassa Suomen Pankin silloin voimassa olevan myyntikurssin mukaan.

Jos jollekin olosuhteelle tai toimenpiteelle on annettu sellainen sisältö tai muoto, joka ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta, tai jos on ryhdytty muuhun toimenpiteeseen ilmeisesti siinä tarkoituksessa, että leimaverosta vapauduttaisiin, on verotuksessa maksuunpanoineen meneteltävä asian varsinaisen luonteen tai tarkoituksen mukaisesti.

Lääninverovirasto voi kirjallisesta hakemuksesta antaa ennakkoratkaisun velvollisuudesta suorittaa leimaveroa. Ennakkoratkaisun antaa sen läänin lääninverovirasto, jonka alueella hakijan kotikunta on, tai mikäli tällä ei ole kotikuntaa Suomessa, Uudenmaan lääninverovirasto.

Hakemuksessa on ilmoitettava yksilöitynä kysymys, josta ennakkoratkaisua haetaan, ja esitettävä asian ratkaisemiseksi tarvittava selvitys.

Lainvoiman saanutta ennakkoratkaisua on hakijan vaatimuksesta sitovana noudatettava siten kuin ennakkoratkaisussa määrätään.

Ennakkoratkaisua koskeva asia on käsiteltävä lääninverovirastossa, lääninoikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa kiireellisenä.

Viranomaisen leimaveron suorittamisvelvollisuutta tai suoritettavan leimaveron määrää koskevaan päätökseen saa hakea muutosta lääninverovirastolta kirjallisella oikaisuvaatimuksella, jollei asiaa ole valitukseen annetulla päätöksellä ratkaistu tai jäljempänä muuta säädetä. Oikaisuvaatimus on tehtävä sille lääninverovirastolle, jonka toimialueella päätös on tehty. Oikaisuvaatimukseen on liitettävä päätös, johon haetaan muutosta, alkuperäisenä tai viran puolesta oikeaksi todistettuna jäljennöksenä. Lääninveroviraston on oikaisuvaatimuksen johdosta pyydettävä lausunto viranomaiselta, jonka tekemää päätöstä oikaisuvaatimus koskee.

Oikaisuvaatimus on tehtävä kolmen vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jona leimavero on suoritettu tai olisi ollut suoritettava.

Tämän lain 94–98 §:ssä tai 98 b §:n 2 momentissa tarkoitetuissa asioissa annettuihin päätöksiin ei saa hakea muutosta oikaisuvaatimuksin.

Jos lääninverovirasto on oikaisuvaatimukseen antamallaan päätöksellä muuttanut viranomaisen tekemää päätöstä, on lääninveroviraston päätöksen saatua lainvoiman suoritettava liikaa maksettu vero takaisin, noudattaen soveltuvin osin mitä 98 §:ssä säädetään, tai maksuunpantava vero.

Oikaisuvaatimus ja valitus voidaan tehdä myös valtion edun valvomiseksi. Valtion puolesta on valitusoikeus veroasiamiehellä.

Jos viranomainen on tilittänyt leimaverokonetta käyttäen kannettavaa leimaveroa aiheettomasti, lääninverovirasto suorittaa veron hakemuksesta takaisin tai määrää sen vähennettäväksi myöhemmistä tilityksistä. Sama koskee myös allekirjoitettua ja leimattua toimituskirjaa, jota varattomuuden tähden ei ole lunastettu tai muun laillisen syyn takia ole annettu asianomaiselle.

Jos yksityinen henkilö tai yhteisö erehdyksessä on suorittanut aiheettomasti tai liikaa leimaveroa, on asianomaisella oikeus hakemuksesta saada lääninverovirastolta leimavero tai liikaa suoritettu veromäärä takaisin.

Sama oikeus on asianomaisella, jos kauppa-, vaihto- tai muu sopimus taikka muu oikeustoimi, joka on leimaveron maksuunpanon perusteena, on kokonaan tai osittain peruuntunut tai käynyt mitättömäksi.

3 momentti on kumottu L:lla 15.8.1980/608 .

Jos kiinnitettyä velkakirjaa vastaan, joka on asetettu kiinnitysluottolaitokselle, pankille tai muulle luottoja myöntävälle laitokselle, ei ole annettu lainaa, lainan hakijalla on oikeus asianomaisen laitoksen antaman todistuksen nojalla ja näytettyään, että kiinnitys on kuoletettu, saada lääninverovirastolta suoritettu leimavero takaisin.

Jos suoritettu leimavero on ylemmän viranomaisen toimesta poistettu tai sitä on alennettu tai jos perintö- ja lahjaveroa on lainvoiman saaneella päätöksellä vahvistettuun määrään suoritettu sellaisesta omistusoikeuden siirrosta, josta 16, 17, 19–27 ja 29–30 c §:n mukaan on myöskin maksettu leimaveroa, on lääninveroviraston suoritettava hakemuksesta liikaa maksettu leimavero takaisin. Palautukselle maksetaan säädetty korko takaisinmaksupäivään laskettuna siitä päivästä, jolloin väärin leimattu asiakirja on annettu viranomaiselle tai leimavero on muutoin suoritettu.

2 momentti on kumottu L:lla 26.7.1996/545 .

Edellä 91 ja 92 sekä 94–98 §:ssä tarkoitettuihin lääninveroviraston päätöksiin haetaan muutosta valittamalla lääninoikeuteen. Päätökseen, jolla ennakkoratkaisu on jätetty antamatta, ei saa hakea muutosta valittamalla. Valituskirjelmä on toimitettava valitusajassa lääninverovirastoon tai lääninoikeuteen. (26.7.1996/545)

Valitusaika on 30 päivää päätöksen tiedoksisaannista. Veroasiamiehen valitusaika lasketaan päätöksen tekemisestä. (18.12.1995/1564)

Lääninveroviraston tulee varata veroasiamiehen tekemästä valituksesta asianosaiselle ja asianosaisen tekemästä valituksesta veroasiamiehelle tilaisuus vastineen ja tarvittaessa myös vastaselityksen antamiseen. Valituskirjelmä asiakirjoineen, joihin on liitettävä myös lääninveroviraston lausunto, on viipymättä lähetettävä lääninoikeudelle. (18.12.1995/1564)

Lääninoikeuden päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto oikeuteen, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Muutoksenhaussa noudatetaan tällöin, mitä verotusmenettelystä annetun lain (1558/95) 70 ja 71 §:ssä säädetään. Valitusaika lääninoikeuden ennakkoratkaisua koskevasta päätöksestä on kuitenkin 30 päivää tiedoksisaamisesta. (26.7.1996/545)

Valtioneuvoston ja sen kanslian sekä ministeriöiden ja näiden esittelijöiden toimenpiteistä leimaveroa koskevissa asioissa voidaan valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valitusaika on kolme vuotta sen kalenterivuoden päättymisestä, jona leimavero on suoritettu tai olisi ollut suoritettava.

Verohallitus voi erityisistä syistä hakemuksesta määräämillään ehdoilla alentaa suoritettua tai suoritettavaa leimaveroa, veronkorotusta, veronlisäystä, viivästyskorkoa ja jäämämaksua, viivekorkoa sekä lykkäyksen vuoksi suoritettavaa korkoa taikka poistaa ne kokonaan. (18.12.1995/1564)

Valtiovarainministeriö voi ottaa 1 momentissa tarkoitetun periaatteellisesti tärkeän asian ratkaistavakseen. (28.6.1994/616)

Veronkantoviranomainen voi erityisistä syistä hakemuksesta myöntää maksuunpannun leimaveron suorittamisen lykkäystä. Verohallitus voi erityisistä syistä ottaa lykkäysasian ratkaistavakseen. Veronkantoviranomainen ja verohallitus myöntävät lykkäyksen valtiovarainministeriön määräämin ehdoin. Valtiovarainministeriö voi niin ikään ottaa lykkäysasian ratkaistavakseen. Ministeriö määrää tällöin lykkäysehdot hakemukseen antamassaan päätöksessä.

Tämän pykälän nojalla annettuun päätökseen ei saa valittamalla hakea muutosta.

Rangaistus leimaveron lainvastaisesta välttämisestä ja sen yrittämisestä on säädetty rikoslain 29 luvun 1–3 §:ssä.

Jos veroa ei ole suoritettu 26 tai 87 §:ssä säädetyssä ajassa, suorittamatta jääneelleverolle on maksettava veronlisäystä sen mukaan kuin veronlisäyksestä ja viivekorosta annetussa laissa säädetään.

Leimaveron palauttamisessa sekä lääninverovirastolle maksettavan leimaveron kannossa, perinnässä ja tilittämisessä noudatetaan veronkantolain säännöksiä, jollei tässä laissa tai sen nojalla ole toisin säädetty.

Jos joku muu kuin asianomainen virkamies muulla tavoin kuin 100 tai 101 b §:ssä on mainittu, rikkoo tämän lain säännöksiä taikka niiden soveltamisesta annettuja määräyksiä, hänet on tuomittava sakkoon. Hänet voidaan myös velvoittaa sakon tai vankeuden uhalla täyttämään velvollisuutensa taikka, jos se ei enää ole mahdollista, korvaamaan valtiolle määrä, joka leimaveroa on jäänyt suorittamatta.

Valtioneuvosto antaa tarkemmat määräykset tämän lain soveltamisesta.

Tämä laki, jolla kumotaan leimaverolaki 28 päivältä joulukuuta 1929, tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 1943.