Laki elinkeinon harjoittamisen oikeudesta (122-001 / 1919, muutoksineen)
Kumoamalla kauppakaaren 6 luvun 1 § ja maaliskuun 31 päivänä 1897 elinkeinosta annetun asetuksen 1–17, 19–22 sekä 40 §, 3, 13, 14 ja 20 § sellaisina kuin ne ovat joulukuun 7 päivänä 1888, marraskuun 11 päivänä 1889 sekä toukokuun 12 päivänä 1884 annetussa asetuksissa, säädetään täten Eduskunnan päätöksen mukaisesti seuraavaa:
I luku Yleisiä määräyksiä
1 § (19.2.1993/228)
Tässä laissa säädetyin ehdoin saa laillista ja hyvän tavan mukaista elinkeinoa harjoittaa:
1) luonnollinen henkilö, jolla on asuinpaikka Euroopan talousalueella;
2) suomalainen yhteisö ja säätiö; sekä
3) Suomessa sivuliikkeen rekisteröinyt ulkomainen yhteisö ja säätiö, joka on perustettu jonkin Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion lainsäädännön mukaan ja jolla on sääntömääräinen kotipaikka, keskushallinto tai päätoimipaikka jossakin Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa.
Patentti- ja rekisterihallitus voi myöntää luvan harjoittaa elinkeinoa myös muulle kuin 1 momentissa tarkoitetulle luonnolliselle henkilölle sekä ulkomaiselle yhteisölle ja säätiölle. Tällainen lupa tarvitaan myös elinkeinon harjoittamiseen avoimen yhtiön yhtiömiehenä tai kommandiittiyhtiön vastuunalaisena yhtiömiehenä, jollei vähintään yksi avoimen yhtiön yhtiömies tai kommandiittiyhtiön vastuunalainen yhtiömies ole 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu luonnollinen henkilö tai suomalainen yhteisö tai säätiö taikka sellainen ulkomainen yhteisö tai säätiö, joka on perustettu jonkin Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion lainsäädännön mukaan ja jolla on sääntömääräinen kotipaikka, keskushallinto tai päätoimipaikka jossakin Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa. (1.11.2002/893)
Edellä 1 momentin 1 ja 3 kohdassa säädettyjä ehtoja ei kuitenkaan sovelleta, jos niistä on määrätty toisin Suomea velvoittavassa kansainvälisessä sopimuksessa.
2 § (22.12.1995/1717)
Sivuliikkeellä tarkoitetaan tässä laissa ulkomaisen yhteisön tai säätiön osaa, joka harjoittaa Suomessa tässä maassa sijaitsevasta kiinteästä toimipaikasta käsin jatkuvaa liike- tai ammattitoimintaa ulkomaisen yhteisön tai säätiön nimiin ja lukuun.
Vakuutusyhtiön sekä luotto- ja rahoituslaitoksen sivuliikkeestä säädetään erikseen.
3 § (12.12.1941/858)
Seuraavien elinkeinojen harjoittamisesta säädetään erikseen lailla tai asetuksella: (14.6.1985/484)
1) kaivosten ja malmisuonten käyttämistä varten perustetut laitokset;
2) kirjakaupat, kirjain kaupusteleminen, kirja- ja sekä kivipainot, luku- ja lainakirjastot sekä aikakautisten painokirjoitusten julkaiseminen;
3) apteekki- ja rohdosliikkeet sekä myrkkyjen ja myrkynsekaisten aineiden valmistus, säilyttäminen ja myynti;
4) alkoholipitoisten aineiden valmistus, maahantuonti, myynti, kuljetus ja varastossapito;
5) alkoholittomain juomain valmistus ja myynti;
6) ravintolan-, yömajan-, kahvilan- ja biljardinpito sekä muut senkaltaiset liikkeet;
7) margariinin ja margariinijuuston sekä muun sentapaisen ihmisravinnoksi aiotun tuotteen valmistus ja myynti;
8) keinotekoisten lannoitusaineiden ja valmistettujen rehutavarain sekä siementavarain kauppa;
9) räjähtäväin aineiden sekä tulenarkain öljyjen ja muiden niihin verrattavain tavarain valmistus, kuljetus, varastossapito ja myynti;
10) sähkölaitteiden ja -laitteistojen suunnittelu, rakentaminen, valmistaminen, korjaaminen, huoltaminen ja käyttäminen, sähkön tuottaminen ja siirto sekä sen toimittaminen muuhun kuin omaan käyttöön; (16.3.1979/320)
11) talletuspankit ja muut luottolaitokset sekä panttilainauslaitokset; (20.12.1991/1549)
12) vakuutusliikkeet;
13) kaupanvälittäjän, laivansuorijan ja yksityisetsivän ammatit; (7.5.1997/421)
14) warrantin antamiseen oikeutetut varastomakasiinit;
15) asunnonvälitysliikkeet; (26.11.1993/1036)
16) yleisön käytettäväksi aiottujen rautateiden perustaminen ja käyttäminen; (20.2.1987/184)
16 a) teletoiminnan harjoittaminen; (20.2.1987/184)
16 b) postitoiminnan harjoittaminen ja postimerkkien julkaiseminen; (29.10.1993/908)
17) moottoriajoneuvojen ja muiden omin voimin kulkevien koneiden käyttäminen, ajoneuvojen katsastukset ja niihin liittyvät tehtävät sekä ajoneuvojen katsastuksiin ja niihin liittyviin tehtäviin kuuluvien tietojen syöttö liikenneasioiden rekisteriin; (4.5.2018/314)
17 a) ilma-alusten käyttäminen, ilma-alusten, niiden varusteiden ja varaosien rakentaminen tai valmistaminen ja huolto-, korjaus- tai muutostöiden suorittaminen sekä lentopaikan pito; (22.12.1993/1378)
18) sirkus, varietee- ja kinematografiesitykset ynnä muut senkaltaiset julkiset näytännöt;
19) leimattavien jalojen metalliteosten ja eräiden muiden leimattavien tuotteiden sekä virallisten ritari-, kunnia- ja ansiomerkkien sekä muistomitalien valmistus, maahantuonti ja kauppa;
20) omaisuuden tai hengen vartioimisliikkeet; (14.6.1985/484)
21 kohta on kumottu L:lla 20.11.1998/855 .
22 kohta on kumottu L:lla 31.1.1995/145 .
23 kohta on kumottu L:lla 28.12.2000/1298 .
24) valmismatkaliikkeen harjoittaminen; (28.11.1994/1081)
25) arvonlisäverottoman matkustajamyynnin järjestäminen ja hallinnointi; (8.12.1995/1395)
26) sijoitusrahastotoiminta; (19.2.1993/252)
27) arvopaperivälitysliikkeen ja optioyhteisön toiminta, arvopaperipörssitoiminta, sopimusmarkkinatoiminta ja muun julkisen kaupankäynnin järjestäminen arvopapereilla sekä arvo-osuusrekisterin pitäminen; sekä (19.2.1993/252)
28) vakuutuksenvälitystoiminnan harjoittaminen. (19.2.1993/252)
4 § (4.5.2018/314)
4 § on kumottu L:lla 4.5.2018/314 .
5 § (10.1.1969/9)
Luvallisen elinkeinon harjoittaminen ilman muita apulaisia kuin aviopuolisoa tai suoraan etenevää polvea olevia vajavaltaisia jälkeläisiä, ja siinä liikehuoneistoa, konttoria tai erityistä myyntipaikkaa pitämättä, on sallittu ilman eri ilmoitusta tai lupaa. Tämä itsensä elättämisen oikeus on silläkin, joka ei hallitse itseään ja omaisuuttaan.
II luku Oikeus elinkeinon harjoittamiseen ilmoituksen nojalla
6 § (10.1.1969/9)
Siltä, joka tahtoo harjoittaa kauppaa tai muuta samantapaista liikettä liikehuoneistossa, konttorissa tai senkaltaisessa erityisessä myyntipaikassa taikka toimia laivanisäntänä tai laivanisännistöyhtiön pääisäntänä taikka muussa elinkeinotoiminnassaan apulaisenaan käyttää muita kuin aviopuolisoaan tai suoraan etenevää polvea olevia vajavaltaisia jälkeläisiään, vaaditaan, että hän hallitsee itseään ja omaisuuttaan.
Viimeksi mainitun ehdon estämättä on vajavaltainen oikeutettu harjoittamaan elinkeinoa, niin kuin 1 momentissa sanotaan, jos holhooja siihen suostuu, sekä, milloin holhooja vain tuomioistuimen luvalla saa holhotin puolesta harjoittaa elinkeinoa, hankkii siihen tuomioistuimen luvan.
Elinkeinonharjoittajalla on oltava edustaja, jolla on oikeus ottaa vastaan haasteita ja muita tiedoksiantoja elinkeinonharjoittajan puolesta. Edustajan kotipaikan on oltava Suomessa. Jos elinkeinonharjoittaja on ulkomainen yhteisö tai säätiö, joka on perustettu Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion lainsäädännön mukaan ja jolla on sääntömääräinen kotipaikka, keskushallinto tai päätoimipaikka Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa, edustajan asuinpaikan on oltava Euroopan talousalueella. Vajaavaltainen tai konkurssissa oleva ei voi olla edustajana. Luonnollisen henkilön, jolla on asuinpaikka Euroopan talousalueella, sekä suomalaisen yhteisön ja säätiön, jolla on yhteisöstä tai säätiöstä pidettävään rekisteriin merkitty toiminimenkirjoittaja tai muu edustaja, jolla on asuinpaikka Euroopan talousalueella, ei kuitenkaan tarvitse asettaa erillistä edustajaa. Edustaja on ilmoitettava merkittäväksi kaupparekisteriin. Sen estämättä, mitä muualla laissa säädetään, haaste ja muu tiedoksianto katsotaan elinkeinonharjoittajalle toimitetuksi, kun se on annettu tiedoksi edustajalle. (23.5.2008/344)
Mitä 3 momentissa säädetään velvollisuudesta asettaa edustaja, ei kuitenkaan koske laivanisäntää eikä laivanisännistöyhtiön pääisäntää. (19.2.1993/228)
7 § (19.2.1993/228)
Luonnollisen henkilön, joka on hankkinut luvan harjoittaa 3 §:ssä mainittua elinkeinoa tai aikoo harjoittaa 6 §:ssä tarkoitettua elinkeinoa, samoin kuin ulkomaisen yhteisön ja säätiön on ennen toiminnan alkamista tehtävä kaupparekisterilaissa säädetty perusilmoitus. Ilmoitusvelvollisuus ei kuitenkaan koske laivanisäntää eikä laivanisännistöyhtiön pääisäntää.
Velvollisuudesta ilmoittaa elinkeinoa harjoittava suomalainen yhteisö ja säätiö kaupparekisteriin merkittäväksi säädetään erikseen.
8 §
8 § on kumottu L:lla 19.2.1993/228 .
9 §
9 § on kumottu L:lla 19.2.1993/228 .
10 §
10 § on kumottu L:lla 19.2.1993/228 .
11 §
11 § on kumottu L:lla 19.2.1993/228 .
12 § (1.11.2002/893)
12 § on kumottu L:lla 1.11.2002/893 .
13 §
Opetus- ja rangaistuslaitoksia sekä vaivaishoito- ja muita kuntain tahi seurakuntain laitoksia älköön kiellettäkö avonaisessa puodissa myyskentelemästä tuotteita, jotka niissä tai niiden silmälläpidon alaisina on valmistettu tai muuten kuuluvat niiden toimialaan. Ennen kaupan aloittamista on siitä kuten tehtävä ilmoitus, niinkun tässä luvussa on säädetty, ja on silloin myöskin kaupanhoitaja ilmoitettava.
14 §
Tässä luvussa olevien säännösten estämättä olkoon maalaiskansalla ja maatilain haltijoilla oikeus, ilman erityistä ilmoitusta, itse tahi muiden avulla sekä kaupungissa että maalla pitää kaupan kaikkea, mitä heidän tiloiltaan saadaan taikka mitä he tai heidän kotiväkensä kotiteollisuudella valmistavat.
III luku Oikeus elinkeinon harjoittamiseen luvan nojalla
15 § (8.7.1961/389)
15 § on kumottu L:lla 8.7.1961/389 .
16 § (12.12.1958/482)
16 § on kumottu 12.12.1958/482 .
17 §
17 § on kumottu L:lla 8.7.1961/389 .
18 §
18 § on kumottu L:lla 8.7.1961/389 .
19 §
19 § on kumottu L:lla 8.7.1961/389 .
19 a §
19 a § on kumottu L:lla 8.7.1961/389 .
19 b §
19 b § on kumottu L:lla 8.7.1961/389 .
20 § (10.1.1969/9)
20 § on kumottu L:lla 10.1.1969/9 .
IV luku Erinäisiä määräyksiä
21 §
Jos teollisuuslaitoksen käyttövoimana on vesi, höyry, kaasu, sähkö tahi muu luonnonvoima, on sekä laitoksen rakentamisessa että käyttövoimaa käytettäessä noudatettava, mitä siitä on säädetty.
Siitä, mitä ammattityössä on varteen otettava työntekijäin ja työpaikan lähellä asuvien suojelemiseksi, on erittäin säädetty.
22 § (15.2.1991/344)
22 § on kumottu L:lla 15.2.1991/344 .
23 §
1 momentti on kumottu L:lla 27.6.2003/620 .
Eri maksua maalaiskansan ja maatilain, haltijain kaupanpidosta yleisellä myyntipaikalla ei saa määrätä, paitsi milloin siinä käytetään kauppakojua, myymäläpöytää tai erotettua myyntipakkaa, jolloin siitä on suoritettava säädetyt maksut kunnalle tai muulle myyntipaikan haltijalle.
Asianomaisesti vahvistetulla järjestysohjeella voidaan jälleenmyyjiltä tarpeen mukaan rajoittaa maalaistavarain osto-oikeutta.
24 § (27.6.2003/620)
24 § on kumottu L:lla 27.6.2003/620 .
25 § (19.2.1993/228)
25 § on kumottu L:lla 19.2.1993/228 .
26 § (16.12.1977/961)
26 § on kumottu L:lla 16.12.1977/961 .
27 §
Joka laiminlyö 6 §:n 3 momentissa säädetyn edustajan asettamisen tai siinä tarkoitetun ilmoituksen tekemisen tai joka ylittää tässä laissa tai erikseen säädetyn oikeuden elinkeinon harjoittamiseen, on tuomittava, jollei teko ole vähäinen tai siitä muualla laissa ole säädetty ankarampaa rangaistusta, elinkeinorikkomuksesta sakkoon. (19.2.1993/228)
Tämä laki tulee noudatettavaksi marraskuun 1 päivänä 1919.